Anna Kontula antoi tiistaina asiantuntijalausunnon eduskunnanlakivaliokunnalle hallituksen esityksestä rikoslain muuttamisesta ihmiskauppa- ja parituspykälien osalta.
– Oikeuslogiikan mukaan parituksen kohteen ansaitsemat rahat ovat joko parittajan tai valtion, muttei missään vaiheessa sen, joka on ne työllään ansainnut, Kontula ihmettelee.
Esimerkiksi työrikoksiin ja jopa ihmiskauppaan verrattuna seksityöntekijän mahdollisuus vaatia rikoskäsittelyn yhteydessä korvausta ansioista on olematon.
– Useimmiten oikeus on ainoastaan syyttäjällä, joka vaatii rahat valtiolle, Kontula toteaa.
Hänen mielestään on tärkeää, että parituksen ja ihmiskaupan määritelmissä esiintyvää päällekkäisyyttä vihdoin puretaan.
– Samalla olisi kuitenkin mahdollista tarkentaa parituksen käsitettä siten, että selkeästi yhteiseen sopimukseen perustuvaa, seksityöntekijöiden kanssa tehtävää yhteistyötä tai käytännön apua ei enää katsottaisi rangaistavaksi, Kontula sanoo.
Nykyisen lain mukaan paritusta on esimerkiksi asunnon vuokraaminen seksityöntekijälle, mikäli hän ottaa asiakkaita vastaan kotonaan sekä kahden seksityöntekijän yhteistoiminta. Myös seksityöntekijän itsensä laittama maksullinen ilmoitus mediassa tulkitaan paritukseksi.
Anna Kontulan mukaan liian tiukka kriminalisointi johtaa helposti juuri päinvastaiseen tulokseen kuin lainsäätäjä on tarkoittanut.
– Kun seksityöntekijät eivät voi enää toimia itsenäisesti tai jakaa riskejä keskenään, on heidän turvauduttava hämärään paritusbisnekseen. Tämä puolestaan marginalisoi uhreja ja lisää haavoittuvuutta sekä vaikeuttaa viranomaisavun hakemista, hän toteaa.
Kontula muistuttaa, että näistä syistä useat kansainväliset järjestöt, esimerkiksi UNAIDS, UNDP ja WHO ovat viime vuosina suosittaneet luopumista kolmannen osapuolen kriminalisoinnista kokonaan.