Kansanedustaja Mikko Kärnä (kesk.) haukkuu ”vegaanihumputuksena” Helsingin kaupunginvaltuuston keskiviikkoisen päätöksen, jonka mukaan kaupunki puolittaisi liha- ja maitotuotteiden käytön vuoteen 2025 mennessä.
– Helsingin kaupungin päättäjät lähtivät nojaamaan vegaani-ideologiaan, eivätkä suosituksiin tai käytännön kokemuksiin. Monessa kaupungin koulussa on jo aiemmin todettu, että kasvisruoka tuottaa enemmän jäteruokaa ja jättää monet lapsista nälkäiseksi.
Kärnän mukaan tämä taas lisää väistämättä lasten suolaisten ja makeiden välipalojen syöntiä sekä sitä kautta ylipainoa.
– Sellaisten vanhempien, jotka haluavat jatkossa lapsilleen monipuolista sekaruokaa, kannattaa vaatia, että vähintäänkin maitotuotteita on saatavilla omalle lapselle jokaisella aterialla. Tällaiseen vegaanihumputukseen ei tarvitse alistua, hän sanoo.
Kärnä hämmästelee, ettei Helsinki halunnut todella vaikuttaa ilmastopäästöihinsä ja päättää monen edistyneen maalaiskunnan tavoin siirtymisestä kotimaiseen lähiruokaan.
– Kotimaisiin elintarvikkeisiin siirtyminen on aito ilmastoteko. Tämä ei ollut. Nyt Helsinki jatkaa esimerkiksi riisin tarjoamista keittiössään, vaikka sen ilmastopäästöt ovat jopa suuremmat kuin broilerilla tai sianlihalla. IPCC huomioi riisin erittäin kriittisesti ilmastoraportissaan, mutta Helsingin päättäjät viittasivat sille kintaalla. Nyt ulkomaisen moskan syöttäminen lapsille jatkuu ja koska kaupunki on näin alkutuotantovihamielinen, niin eiköhän se varmaan tilaa aikanaan ne vähät broilerinsa Thaimaasta ja naudanlihansa Brasiliasta. Sopisi nimittäin tähän tekopyhään tyyliin, Kärnä sanoo.
Kärnä jätti asiasta torstaina kirjallisen kysymyksen hallitukselle.
Hän tiedustelee, mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy, että jokaiselle Suomen koululaiselle voidaan jatkossakin tarjota monipuolista sekaravintoa? Entä mitä hallitus tekee, ettei kenenkään lasta pakoteta syömään vegaani-ideologian mukaista ruokaa? Entä miten hallitus tulee edistämään kotimaisen, monipuolisen liha-, kala- ja kasvislähiruuan käyttöä julkisissa keittiöissä? Entä miten hallitus varmistaa, että lapsia ja nuoria kuullaan riittävällä tavalla kuntien tekemissä, lasten omaa ravitsemusta koskevissa päätöksissä?