Kansalaislakialoite “järkeä tekijänoikeuslakiin” toimitetaan eduskunnalle 26. marraskuuta. Yksi aloitteen keskeisimpiä kohtia on opetuksen ja tutkimuksen helpottaminen Suomessa rajoittamalla radikaalisti tekijänoikeudellista sääntelyä alueella.
Tarve muutokselle on huutava. Suomi ja Eurooppa ovat jäämässä pahasti USA:n jalkoihin erityisesti digitaalisten aineistojen käytettävyyden osalta. Syynä tähän on, että USA:ssa tuomioistuimet ovat alkaneet soveltaa sikäläistä “fair use”-doktriinia hyvin aggressiivisesti koulutus- ja tutkimussektorilla. Viimeisimmässä “Authors Guild v Google”-päätöksessä tuomari Denny Chin vapautti Google Books-hakupalvelun, jossa on luvatta skannattuna yli 35 miljoonaa kirjaa.
Oikeus katsoi, että Googlen rakentama palvelu on erittäin hyödyllinen yhteiskunnallisesti niin tutkijoille, ihan tavallisille kansalaisille kuin jopa kirjailijoille itsellensä. Vaikka kirjat ovatkin tallennettu palveluun kokonaisina ja kyseessä on kaupallinen yritys, tästä huolimatta kokonaisharkinnassa vaaka kallistui lopulta selkeästi Googlen eduksi. Jokseenkin vastaavaan lopputulokseen oli päädytty jo aikaisemmin ns. HathiTrust-tapauksessa.
Päätös avaa ennennäkemättömästi digitaaliset aineistot verkkokäyttöön – USA:ssa. Sen sijaan Suomessa vastaavan palvelun toteuttaminen olisi nykyisellä lainsäädännöllä jokseenkin mahdotonta. Järkeä-aloite tähtää tämän ja yleisemminkin opetus- ja tutkimuskäytön rajoitteiden poistoon.
Aloitteessa ehdotetaan kolmea korjausta. Ensimmäinen ja vähiten kiistanalainen on ei-kaupallisessa opetus- ja tutkimustoiminnassa tapahtuneiden tekijänoikeusloukkausten dekriminalisointi. Toisin sanoen, poliisi ei tutkisi enää opettajien tekemiä tekijänoikeuslain loukkauksia, ellei kyse olisi kaupallisesta toiminnasta kuten esimerkiksi oppikirjojen luvattomasta kopioinnista myyntiin.
Siviilioikeudelliset sanktiot olisivat kuitenkin edelleen mahdollisia. Tämän lisäksi aloitteessa määriteltäisiin luokkahuone tekijänoikeudellisesti yksityiseksi tilaksi. Tässä kohtaa suurin käytännön merkitys olisi, että verkkovideoiden katseleminen esimerkiksi YouTubesta muuttuisi yksiselitteisen lailliseksi myös luokissa. Samalla lainsäädäntö päivitettäisiin vastaavasti myös virtuaalisten luokkahuoneiden osalta.
Aloitteen kolmas ja radikaalein kohta rajaisi opetus- ja tutkimuskäytön tekijän yksinoikeuksien ulkopuolelle. Rajaus ei kuitenkaan koskisi niitä aineistoja, jotka on tehty opetus- ja tutkimuskäyttöön. Käytännössä kyse olisi samanlaisesta listasta kiellettyjä aineistoja, mikä on mm. digiluvassa jo käytössä. Tällä turvattaisiin kustantajien liiketoimintaa oppimateriaaleissa. Rajoituksella ei myöskään koskettaisi tekijän moraalisiin oikeuksiin eli aineistoja ei saisi muuttaa epäeettisesti ja tekijän nimi olisi edelleenkin mainittava teosten käytön yhteydessä hyvän tavan mukaisesti.
Muutos mahdollistaisi mm. vastaavan kirjojen kattavan skannaamisen, mitä Google on USA:ssa tehnyt. Samoin opetus- ja tutkimuskäyttöön saataisiin Ylen arkistoaineistot (paitsi opetusohjelmat), museoiden digitoidut aineistot ja sanomalehtien artikkelikokoelmat. Sen lisäksi, että kansalliskulttuuri saataisiin saataville opetus- ja tutkimuskäyttöön, niin sitä voitaisiin myös vihdoin täysimittaisesti hyödyntää uusien teosten raaka-aineena digitaalisessa ympäristössä. Tällä hetkellä esimerkiksi Kopioston digilupa ei lainkaan salli aineistojen muokkaamista, mikä olisi täysin keskeistä niin tutkimuksen kuin oppimisenkin kannalta.
Esitetty muutos olisi kieltämättä radikaali. Se vähentäisi merkittävästi opetus – ja tutkimussektorilla kulttuurisektorille siirtyviä rahavirtoja ja erityisesti tekijänoikeusjärjestöjen tuloja. Muutos on kuitenkin välttämätön, mikäli Suomi halutaan saada takaisin kärkeen sivistyssektorilla. Tässä kohtaa kokoomus on paljon vartijana sivistysvaliokunnan puheenjohtajuuden kautta. Kutistuvien resurssien yhteiskunnassa vain koulutuksen ja tutkimuksen kautta maamme voi pysyä elinvoimaisena tuottamaan ja maksamaan myös uutta kulttuuria.
On kuitenkin pelättävissä hyvin perustein, että alan järjestöt ja yritykset huutavat nämä ehdotukset alas eduskunnassa käyttäen hyväksi pitkään rakennettua eriomaista suhdeverkostoaan mm. sivistysvaliokunnan jäseniin.
Opettajien ja tutkijoiden olisi nyt siis myös aika löytää oma äänensä asiassa ja kertoa kansanedustajille, miksi tämä muutos todellakin tarvittaisiin. Samoin esimerkiksi yliopistojen olisi aika aktivoitua ja käyttää nyt avautunut ainutlaatuinen tilaisuus tehdä Suomesta yksi maailman kilpailukykyisimmistä paikoista tehdä tutkimusta.
Kirjoittaja on teknologiaoikeuteen erikoistunut tutkija (FT, OTK) ja Electronic Frontier Finlandin perustajajäsen.