V.I. Lenin Sanoi, että politiikka ei ole muodon vaan sisällön asia. Harvemmin olen ollut hänen kanssaan samaa mieltä, mutta tuossa on ajatusta.
Laki kansalaisaloitteista vastaa eittämättä demokratian muodon ideaalia, mutta ainakaan nykyisellään se ei kansanvaltaa juuri toteuta. Se on jokseenkin turha instituutio ja eräiltä osin jopa haitallinen kansalaisaktivisminkin kannalta.
Oikeudesta tehdä eduskunnalle kansalaisaloite säädetään perustuslaissa. Jos aloitteen äänioikeutettuja allekirjoittajia on yli 50 000, tulee eduskunnan ottaa aloite käsiteltäväkseen. Raja on alhainen, vain 1,2 prosenttia äänioikeutetuista, paljon vähemmän kuin tarvittaisiin yhden kansanedustajan saamiseen.
Kansalaisaloitteita on laitettu vireille 459, mutta eduskunnan käsittelyyn asti on päässyt vain yhdeksän. Laki tasa-arvoisesta avioliittolaista on ainoa lainmuutokseen johtanut. Sillä olikin lähes 167 000 allekirjoittajaa, mutta on hyvin mahdollista, että se olisi tullut laiksi muutoinkin, joko hallituksen esityksenä tai kansanedustajien lakialoitteen kautta.
Ihmisillä on helposti sellainen käsitys, että kansalaisaloitteet, ja etenkin nimitavoitteen saavuttaneet, ovat vain viimeistelyä vaille lainsäädäntöä. Kun näin ei ole turhaudutaan politiikkaan, koetaan, ettei kansan ääntä kuulla, poliitikot vehkeilevät ja ties mitä. Tällaisten asenteiden ruokkiminen ei palvele demokratiaa eikä kansalaisten osallistumisaktiivisuutta.
Seurasin pitkin syksyä Paavo Väyrysen alullepaneman aloitteen nimien keruuta. Aloitehan koski kansanäänestyksen järjestämistä eurosta irtautumisesta. Minulle ja aivan varmasti myös Väyryselle oli alusta asti selvää, että se kerää yli 50 000 allekirjoitusta. Aloite sai tietenkin suuren julkisuuden. Aamun TV:t ja radiot juoksuttivat vanhaa miestä, Väyrystä kertomassa tämän aloitteesta, eikä se ollut tälle vastenmielistä. Siihen nähden oli yllättävää, kuinka verkkaisesti nimet kertyivät alkuhypetyksen jälkeen. Viimeisen kolmanneksen kertyminen vei viisi kuukautta. Se oli minulle yllätys ja aivan varmasti Väyryselle paha pettymys. en tiedä, miten olisi käynyt ilman median alkutyöntöä.
Väyrynen toki tietää, ettei aloite mihinkään johda. Mutta jotakin on tehtävä, ettei hän katoaisi julkisuudesta EU-parlamenttiin menonsa jälkeen, ja kyllähän media siis tuon toiveen täytti.
Demokratialle olisi palvelus, jos tarvittavien nimien määrä kaksinkertaistettaisiin 100 000:een. Siihen voisi myös kytkeä sen, että aloite lähetettäisiin automaattisesti valiokuntakäsittelyyn, mikä nyt eduskuntaan päätyneiden useimpien aloitteiden osalta on turhaa ja tarpeetonta, lopputulos kun tiedetään.
Uudenvuoden päivänä on viimeinen mahdollisuus allekirjoittaa aloite nimeltä Suomi irti EU:sta. Sille taitaa tulla kiire, kun vielä puuttuu 37 000 nimeä enkä minäkään nyt taida siellä käydä kirjoittamassa.
Maanviljelijä Heikki A. Ollila on kokoomuksen entinen kansanedustaja ja puoluesihteeri.