Löytyykö kansalaisilta ymmärrystä koville ratkaisuille?
Riipaisin reilu pari vuotta sitten kasaan graduni kokoomuslaisen Iiro Viinasen valtiovarainministeriaikaisesta aikakauslehtijulkisuudesta. Siinä oli erityisesti 1990-luvun laman taituttua monia politiikan sankarikuvan piirteitä, vaikka kaikkien suomalaisten sankari Viinanen ei suinkaan ollut.
Viinasesta tuli ainakin aikakauslehdissä 1990-luvun puolivälissä käsite. Seuraaja Sauli Niinistö esiteltiin Suomen Kuvalehdessä ”Viinasempana kuin Viinanen itse”.
Median tuottamia poliitikkojen sankarikuvia tutkinut Erkka Railo katsoo, että ne tarjoavat lohtua, kun kansakuntaa kohtaa kriisi. Sankarikuvien tehtävä on tuottaa mielikuvaa meitä tavallisia pulliaisia muistuttavista rehellisistä ja nöyristä poliitikoista, jotka saapuvat auttamaan, kun hätä on suuri. Sankarit huolehtivat median tarinoissa niistä vaikeuksista, joihin aikaisempien epäpätevien päättäjien virheet ovat meidät ajaneet.
Valtiovarainministerien nykyimagoa pohjustaneen Viinasen ohella sankarikuvia on Railon mukaan rakennettu mediassa muun muassa Sauli Niinistöstä ja Paavo Lipposesta. Roiston osaan on saanut aikanaan tyytyä esimerkiksi Esko Aho. Naisista politiikan sankarikuvia tuotetaan miehiä harvemmin.
Median tuottamille sankaripoliitikoille tyypillistä on, että he ponnistavat politiikan ulkopuolelta. Vastakohta, väärä sankari, on poliittista jargonia suoltava broileri – sellainen, joka ei ole juuri tehnyt kuuluisia ”oikeita töitä”.
Ei ole vaikea veikkailla, kenestä olisi median rakentamaksi seuraavaksi sankarihahmoksi. Sankaripoliitikkojen kuvissa yksi tyypillinen piirre on rankkuuden ja vaikeuksien kuvaaminen. Juha ”tästäkin selvitään” Sipilä päässee gallupien valossa vielä kertomaan lehtien palstoille rankoista kokemuksistaan.
Nykyhallituksesta median tuottamat sankaripoliitikot taitavat puuttua. Sellaiset, jotka laukovat mielipiteitään muista välittämättä. Ne, jotka yöuniensa kustannuksella pyrkivät omavaltaisesti paikkaamaan edellisten päättäjien tekemiä virheitä. Tämä on kuitenkin kuva, jota poliitikot haluaisivat itsestään välittää. Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen on kuvannut itseään ”täti tiukaksi”.
Onko median suhtautuminen päättäjiin muuttunut? Väsynyt pääministeri ei ole enää sankari, vaan ongelma. Viisituntisilla yöunilla pärjännyt Viinanen kuvattiin aikanaan uhrautujaksi. Voiko käydä niin, että nykyhallituksen avainministereitä tarkastellaan muutaman vuoden kuluttua samanlaisten silmälasien läpi, kuin Viinasta tämän valtiovarainministerikauden lopulla? Riippuu arvatenkin siitä, kykeneekö hallitus viimeisen vuotensa aikana isoihin päätöksiin.
Iiro Viinanen kipusi pari päivää sitten jälleen otsikoihin. Rautanyrkin tuoreimpia jyrähdyksiä kommentoitiin ainakin Verkkouutisten jutun alla pääosin ymmärtävään sävyyn. Järkipuhetta, sanoo kansalainen.
Hallitus on lähestyvien eduskuntavaalien alla lievennellyt asiantuntijoiden tukemana sopeutuskantojaan. Sankaripoliitikko kykenee kuitenkin koviinkin päätöksiin. Kansa kaipaa iiroviinasia.
Kirjoittaja on Verkkouutisten ja Nykypäivän politiikan toimittaja.