Kokoomuksen kansanedustaja Timo Heinonen toi alkuvuodesta esiin sekä eduskunnassa että omassa blogikirjoituksessaan sen, että kouluilla pitäisi olla parempi mahdollisuus puuttua oppilaiden kännyköiden käyttöön.
Heinonen on taustaltaan opettaja ja hänen huolensa kumpusi kentältä tulleesta palautteesta.
– Moni entinen opettajakollega on ollut minuun yhteydessä ja tuonut esiin huolen siitä, että monessa asiassa digitalisaatio menee vähän metsään, Heinonen sanoo.
Moni muukin on huolestunut. Vasta on tehty kansalaisaloite, jossa vaaditaan, että oppilaiden puhelimet olisivat suljettuina oppi- ja välitunneilla.
Heinonen toivoi selkeämpää linjausta, jossa kännyköiden käyttö kiellettäisiin koulussa oppituntien aikana. Esimerkiksi Ranskassa vastaava linjaus on jo tehty. Suomessa yksittäiset koulut ja oppilaat ja heidän vanhempansa voivat yhdessä linjata, että koulutuntien aikana ei käytetä kännykkää.
Mutta Heinosen mukaan lain tulkinta on kyseenalainen. Koulutkaan eivät ole varmoja, miten lakia pitäisi tulkita. Tästä kielii sekin, että osa kännykän käytön kieltäneiden koulujen rehtoreista ei halunnut kommentoida asiaa Verkkouutisille.
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen tutkimusjohtaja, yleislääketieteen erikoislääkäri ja nuorisolääketieteen dosentti Silja Kosola yhtyy Timo Heinosen näkemykseen. Hänen mielestään tilanteeseen tarvittaisiin selkeä linjaus, jota ei olisi edes vaikea tehdä lakiin.
– Koulun järjestyssäännöissä sanotaan, että koulu voi yhdessä lasten ja vanhempien kanssa sopia, että puhelimia ei käytetä koulussa. Luokassa voi olla kännykkäparkki ja joissain kouluissa se toimii ihan ok. Erityisesti jotkut opettajat, joilla on muutenkin auktoriteetti kohdillaan saavat sen toimimaan. Mutta erityisesti yläkoulussa puhelimet aiheuttavat paljon hämminkiä, Kosola sanoo.
– Olisi tyhmää jättää tällainen asia keskenkasvuisten nuorten ja yksittäisten opettajien harteille. Meillä on paljon tutkimusnäyttöä siitä, että pelkästään kännykän pitäminen pöydällä, häiritsee keskittymistä.
OAJ:n mukaan lainsäädäntö voidaan tarvittaessa täsmentää
Huoli on saavuttanut myös opettajien ammattijärjestön OAJ:n. OAJ:n näkemyksen mukaan lainsäädäntö on jo tällä hetkellä riittävää mahdollistaakseen kännykän käytön kieltämisen oppitunneilla.
– Opettajien kanssa keskustellessa tämä nousee usein esille. Varsinkin yläkouluikäisten keskuudessa puhelimien käyttö on tuttu haaste, sanoo OAJ:n koulutuspolitiikan johtaja Nina Lahtinen.
Nina Lahtisen mukaan lainsäädäntö on varsin selkeä.
– Opettaja päättää, mitä oppitunneilla tehdään ja mitä välineitä siellä käytetään. Ongelma on siinä, jos opettajaa ei totella ja joku käyttää kiellosta huolimatta kännykkää. Silloin opettajalla on oikeus määrätä, että puhelin laitetaan pois ja tarvittaessa opettaja saa ottaa se pois.
Näiden toimien lisäksi koulu voi esimerkiksi järjestää kännykkävapaita välitunteja, joilla on tarkoituksena, että oppilaat liikkuisivat enemmän.
– Koulu ei kuitenkaan voi kieltää, että kännykkää ei saisi tuoda ollenkaan kouluun. Jos oppilas haluaa repussa kännykkää pitää, sitä ei voida kieltää. Laki ei nyt mahdollista sitä, että oppilas voitaisiin pakottaa pitämään kännykkää tunnin ajan opettajan pöydällä. Vapaaehtoiset kännykkäparkit ovat ok ja oppilas voidaan velvoittaa pitämään puhelinta äänettömällä repussa.
Nina Lahtinen ymmärtää huolen kännyköiden käytöstä. Hän pitää kuitenkin tärkeänä sitä, että lailla tai muilla määräyksillä ei rajoitettaisi opettajien pedagogista vapautta.
– Opettaja päättää, mitä välineitä minkäkin ryhmän kanssa on hyvä käyttää. Nämä välineet voivat olla myöskin digivälineitä. Välineet voivat olla koululta tai sitten oppilaiden omia, Lahtinen sanoo.
– Ennen lain muuttamista on tärkeää selvittää, mikä on se muutos, jota tarvitaan ja kuulla opettajia, että muutos vie tilannetta heistä parempaan suuntaan.
”Matalalla roikkuva hedelmä, jota ei kannata jättää poimimatta”
Silja Kosolan mielestä kännykät oppitunneilla ovat häiriötekijöitä, jotka ehdottomasti pitäisi poistaa.
– Esimerkiksi yhdessä maailman johtavassa tekniikan alan yliopistossa MIT:ssä läppärit on kielletty opiskelijoilta luennoilla. Kyse on yliopisto-opiskelijoista, joiden aivojen kehitys on aika paljon pidemmällä kuin peruskouluikäisellä. Siellä ajatellaan, että se mitä professori kertoo, on niin tärkeää, ettei sitä saa häiritä, Kosola sanoo.
Kosolan mielestä on hyvin erikoista, että Suomessa vastuu kännyköiden käytöstä jätetään oppilaille, jotka eivät vielä itse pysty säätelemään omaa toimintaansa. Siinä tilanteessa oppilas tarttuu helpommin puhelimen tarjoamaan houkutukseen kuin kirjaan.
Timo Heinonen ja Silja Kosola molemmat ovat sitä mieltä, että digitaidot ovat tärkeitä. Kosolan mukaan digitaidot ennättää kuitenkin oppia myöhemminkin. Hän kaipaa kouluun rauhaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.
–Jos pitää oppia lukemaan, niin opetellaan lukemaan ja pidetään ne oppimista häiritsevät puhelimet poissa. Koulussa on paljon asioita, jotka vaativat ponnistelua ja sinnikkyyttä, jotka eivät ihmiselle tule välttämättä luonnostaan. Jos tarjolla on koko ajan helpon ja nopean palkinnon tuova puhelin, niin lapsi kääntyy helposti sen puoleen, Kosola sanoo.
Kosola ei laita kaikkea vastuuta koululle. Hänen mukaansa myös perheissä pitäisi keskustella puhelimienkäytöstä ja käytön määrästä.
– Peruskoulussa pitää rakentaa vahva perusjalka, jonka päälle voidaan rakentaa mitä vaan. Supercellin ja Rovion koodarit ovat käyneet sen koulun, jossa käytettiin vielä paperia ja kynää. Tämä on matalalla roikkuva hedelmä, jota ei kannata jättää poimimatta.