– Jotain on vikaa sellaisessa maassa, jossa noin neljännes ruokakunnista (600 000) saa jollain tavoin tukea asumiseensa verovaroista. Eikä sekään ole pelkästään keskusliikkeiden ahneuden ansiota, että ruokakori on Unionin kallein. Kansalaisille on saman tekevää, jääkö kukkaroon enemmän rahaa veroja alentamalla, vai elämisen ja asumisen kustannuksia pienentämällä. Kansakunnan kilpailukyvyn kannalta niillä sen sijaan on eroa, Kalle Isokallio kirjoittaa Iltalehden blogissaan.
Hänen mukaansa vastuullinen hallitus asettaisi työryhmän perkaamaan pois sellaiset menot, joita verotulot eivät riitä kattamaan.
Isokallio perää palkkakeskusteluun selkeyttä ja yhdenmukaisten termien käyttöä
– Ostovoimakorjattuja nettopalkkoja vertailtaessa, suomalaisen vientiteollisuuden palveluksessa olevan duunarin palkka ei ole eurooppalaisittain korkea. Bruttopalkkakin on vielä läänillä, mutta työnantajalle duunarin työn ostaminen on kalliimpaa kuin kilpailijamaissamme. Siksi palkoista puhuttaessa on oikeassa, jos väittää etteivät ne ole kilpailukykyisiä, mutta yhtä oikeassa on, jos väittää että ne ovat kilpailukykyisiä.
Kirjoittaja paheksuu EK:n puheenjohtajan palkkakommenteista liikkeelle lähtenyttä keskustelua.
– Kun EK:n puheenjohtaja (Veli-Matti) Mattila sanoo ääneen yleisesti tunnustetun tosiasian, että uusia yksityisiä työpaikkoja syntyy enemmän, jos Suomessa noudatetaan pidemmänkin ajan palkkamalttia, niin pääministeriä myöten lähdettiin laukalle. Säälittäviksi laukalle lähteneet teki se, että kaikki ilmoittavat syyksi sen, että Mattila vaatii palkkojen välittömiä alennuksia ja matalapalkka-köyhälistön luomista Suomeen. Ei vaatinut.