Ilta-Sanomien toimituspäällikkö, tietokirjailija Simo Holopainen alkoi vuonna 2019 pyörittää harrastusmielessä Mannerheim-ristin ritarien säätiön sosiaalisen median kanavia. Hän kirjoitti sinne ritareiden lyhyitä elämäntarinoita ja ne osoittautuivat suosituiksi.
Mielenkiintoa oli niin paljon, että Holopainen kirjoitti teoksen kymmenen Mannerheim-ristin ritarin vaiheista. He olivat kotoisin eri puolilta Suomea, palvelivat eri aselajeissa ja näkivät sodan eri näkökulmista.
Yhteisenä piirteenä voidaan vaatimattomuutta, ritarit eivät tuoneet itseään eivätkä omia saavutuksiaan esiin.
Kaukopartiomies
Paavo Suoranta oli lähes yhtä vanha kuin Suomi, hän syntyi 10. joulukuuta 1917. Talvisodassa hän palveli rajakomppanian hiihto-osastossa.
Välirauhan aikana Suoranta värvättiin tiedustelijaksi ja hän teki Neuvostoliiton puolelle seitsemän tiedusteluretkeä, jotka suoritettiin tiedustelijaparin kanssa. Kohteet olivat sotilaallisia, vakoilijat hankkivat tietoa varusteluista, joukkojen sijoituksista ja niiden siirroista sekä liikenteestä.
Vakoiluun lähetettiin luotettaviksi ja rohkeiksi todettuja miehiä, joiden välittämistä yksittäisistä tiedoista saatiin hahmoteltua kokonaiskuva tilanteesta.
Jatkosodassa Suoranta palveli kaukopartiomiehenä Osasto Vehniäisessä, jonka toiminta-alueena oli Kannas. Tiedustelutehtävien lisäksi kaukopartiot tekivät erilaisia tuhotöitä muun muassa rautateillä. Kaukopartiot olivat erikoisjoukkoja, jotka oli aseistettu konepistooleilla, kivääreillä ja pistooleilla.
Suoranta piti tehtävästään, hän itse totesi, että työkenttä oli paras mahdollinen. Tiedustelijoita ei tulitettu tykistöllä ja he eivät joutuneet elämään ummehtuneissa korsuissa, eikä pomojen turhia puhutteluja ollut. Kaukopartiomiehen tärkeimmäksi luonteenpiirteeksi Suosalo nosti rauhallisuuden.
Suoranta oli vain 157 senttimetriä pitkä, mutta se ei ollut esteenä kentällä. Kaukopartiossa oleminen vaati kovan kunnon lisäksi sitkeyttä, Paavo saattoi olla partion pienimpiä miehiä, mutta saattoi silti olla avaamassa latua kilometrikaupalla. Ansioistaan Paavo Suoranta nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi numero 88 elokuussa 1942.
Kesän 1944 torjuntataisteluissa kaukopartiomiehillä oli oma tehtävä, heidän piti olla vihollisen selustassa tiedustelemassa vihollisjoukkojen kuljetuksia. Kannaksella rintaman taakse jättäytyneitä pieniä tiedustelupartioita kutsuttiin Matti-partioiksi.
Suosalon johtama partio palasi heinäkuussa 1944 yli kuukauden kestäneeltä tiedustelumatkalta. Ennen omille linjoille pääsyä hengenlähtö oli todella lähellä, partio lähti ylittämään varusteineen Vuoksea kumiveneellä, mutta vihollisen tulitus upotti veneen ja miehet joutuivat uimaan perille.
Sodan jälkeen Suoranta toimi metsäteknikkona. Kylmän sodan aikana lännen tiedustelupalvelut kiinnostuivat entisten kaukopartiomiesten taidoista ja heitä houkuteltiin 1940-ja 1950-luvuilla tiedusteluretkille.
Suoranta ei koskaan myöntänyt käyneensä sodan jälkeen tiedustelumatkalla Neuvostoliitossa, mutta tutkijoiden mukaan se oli enemmän kuin todennäköistä.
Suosalo oli hyvin isänmaallinen mies, äänesti kokoomusta ja luki Uutta Suomea. 1970-luvun alussa Paavo kiinnostui Perustuslaillisesta kansanpuolueesta. Hän oli paljon tekemisissä puolueen johtajan Georg C. Ehrnroothin kanssa ja oli jopa puolueen eduskuntavaaliehdokkaana. Paavo Suoranta kuoli Pellossa marraskuussa 2002.
Kaksinkertainen ritari
Hans ”Hasse” Wind syntyi Tammisaaressa heinäkuussa 1919. Varusmiespalveluksensa Wind suoritti Kauhavan ilmasotakoulussa, mutta käskyä talvisodan rintamalle ei tullut. Wind jäi sotilasuralle, hänet ylennettiin luutnantiksi juuri ennen jatkosodan alkamista.
Ensimmäisen ilmavoittonsa Wind saavutti syyskuun lopulla 1941 Petroskoin eteläpuolella. Sitten alasammuttujen viholliskoneiden määrä alkoi kasvaa hitaasti mutta varmasti. Mannerheim-ristin ritariksi numero 116 Wind nimitettiin heinäkuussa 1943 hänen saavutettuaan jo yli 30 ilmavoittoa.
Kesäkuussa 1942 Wind sai muutaman muun lentäjän kanssa erikoistehtävän, jossa täytyi suojata saksalaista kuljetuskonetta. Suomalaisten oli lennettävä Viroon ja saatettava kone Imatralle. Saksalaiskoneen kyydissä istui valtakunnanjohtaja Adolf Hitler, joka saapui onnittelemaan 75 vuotta täyttävää marsalkka C. G. E. Mannerheimia tämän syntymäpäivänä.
Hassen sota päättyi kesäkuussa 1944 vaikeaan haavoittumiseen, samana päivänä hänelle myönnettiin Mannerheim-risti toisen kerran. Tämän merkiksi hänelle lähetettiin pienet marsalkansauvat kiinnitettäväksi jo aiemmin myönnetyn Mannerheim-ristin yläpuolelle.
Holopaisen mukaan Windille kertyi jatkosodassa 302 sotalentoa ja hänelle kirjattiin vajaa 80 ilmavoittoa, joissa oli mukana myös tähystyspalloja.
Vuoden 1994 Linnan juhlat olivat merkkitapaus, tuolloin Mannerheim-ristin ritarit olivat ensimmäistä kertaa mukana kunniavieraina. Wind ei juhliin lähtenyt, hänen mielestään kutsu olisi voinut tulla vuosikymmeniä aiemmin. Lentäjälegenda kuoli heinäkuussa 1995.
Simo Holopainen: Isäni oli Mannerheim-ristin ritari. 214 sivua. Docendo.
JARKKO KEMPPI