Suomi on houkutteleva kaivosmaa, mutta silti ulkomaiset kaivosyhtiöt eivät ole viime vuosina investoineet Suomeen. Yksi syy tähän on viranomaisten toiminta, sanoo Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) pääjohtaja Mika Nykänen.
Hän sanoo Nykypäivän ja Verkkouutisten haastattelussa, että kaivoslupien käsittelyajat venyvät liian pitkiksi.
– Tiedämme yrityksiä, jotka ovat tämän vuoksi vetäytyneet Suomesta, hän toteaa ja kehuu samalla hallituksen norminpurkutalkoita.
Vielä suurempi ongelma on Nykäsen mielestä se, että viranomaiset selvityttävät oikeudessa toisten viranomaisten päätöksiä. Ulkomaisten yhtiöiden edustajat ihmettelevät, miksei hallitus tiedä, mitä se edellyttää kansalaisilta ja yrityksiltä.
– Suomi on siis itsensä kanssa eri mieltä. Olisi tärkeää olla johdonmukainen ja ennakoitava.
Kanadalainen Fraser-instituutti rankkasi viime vuonna Suomen maailman kiinnostavimmaksi kaivosinvestointien kohteeksi. Vertailussa oli mukana 122 aluetta ja Suomen taakse jäivät muun muassa Yhdysvaltain Nevada ja Wyoming, Kanadan Saskatchewan, Newfoundland ja Labrador sekä Länsi-Australia.
Vertailussa otettiin huomioon muun muassa poliittinen vakaus, työvoima ja geologinen tietoaineisto. Ainakin viimeksi mainitun tekijän osalta GTK voi laskea Suomen kärkisijoituksen omaksi ansiokseen.
Nykänen muistuttaa, että GTK on kerännyt tietoa kallioperästä jo 130 vuoden ajan, joten sen tietopankit ovat valtavia. Suurimman osan tiedosta se tarjoaa ilmaiseksi nettisivuillaan, eivätkä maksullistenkaan palvelujen hinnat huimaa päätä.
– Alalla on oltu jopa turhan vaatimattomia tarjoamaan tietoa ulkopuolelle.
Kaivoksista on toivottu Suomeen uutta Nokiaa, mutta toistaiseksi isoa menestystarinaa ei ole syntynyt. Talvivaarasta sellaista toivottiin, mutta kävi toisin. Se on pikemminkin pilannut alan mainetta, vaikka muut Suomessa toimivat kaivokset ovat hoitaneet ympäristöasiansa hyvin.
Nykänen muistuttaa, että vaikkapa Outokummun Kemin kaivos on hoitanut asiansa hyvin kymmenien vuosien ajan.
– Maineelle on Talvivaaran vuoksi kertynyt ongelmia lähinnä Suomessa, maailmalla siitä ei ole mitään merkkejä. Isot kaivosyhtiöt tuntevat Suomen lait hyvin ja ovat valmiita täyttämään niiden vaatimukset.
Suomesta löytyy muun muassa kultaa, kuparia ja nikkeliä. Mutta vaikka maa on houkutteleva, kiinnostus ei automaattisesti muutu uusiksi kaivoshankkeiksi.
Vuonna 2012 avattiin kaksi kaivosta Sodankylässä ja Polvijärvellä, mutta sen jälkeen on ollut hiljaista. Koko maailmassa avataan verraten vähän kaivoksia, Nykänen sanoo.
Ala on syklinen ja juuri nyt eletään hiljaista vaihetta, koska mineraalien hinnat ovat laskeneet – se on yksi syy Talvivaarankin ongelmiin. Kaivoksen perustaminen kestää vuosia ja maksaa jopa satoja miljoonia, joten vahvojen taseiden kaivosjätitkin lykkäävät hankkeitaan.
– Arvioni on, että kaivosala ei globaalisti ihan heti elvy, Nykänen sanoo.
Yksittäisiä merkittäviä hankkeita voi silti syntyä. Esimerkiksi Kaustisilla kartoitetaan lupaavaa litium-esiintymää, joka saattaa tehdä alueesta merkittävän akkujen raaka-ainelähteen.