Yhdysvallat pyrkii rakentamaan taloudesta tehokasta asetta globaalilla areenalla, arvioi Yahoo-uutissivuston haastattelema Eurasia Group -tutkimuslaitoksen johtaja Ian Bremmer.
– USA toteuttaa yhä yksipuolisemmin ulkopolitiikkaansa ja kansallista turvallisuuttaan. Tämä käy ilmi aseistettujen lennokkien käytössä ja valvonnan lisäämisessä. Tämä ilmenee myös halukkuutena käyttää dollaria ja pääsyä sekä Yhdysvaltain markkinoille että rahoituslaitoksiin keppinä ja porkkanana.
Yhdysvallat on asettanut talouspakotteita Venäjälle, Iranille ja Pohjois-Korealle. Sen sijaan, että Yhdysvallat taistelisi näitä maita vastaan sotilaallisesti, maat pyritään rampauttamaan taloudellisesti.
Yhdysvaltain ulkopolitiikan kriitikot katsovat, että USA on ottanut askeleen taaksepäin globaalien kriisien liennyttämisessä, mikä on aiheuttanut osan maailmanlaajuisista ongelmista.
– Tämä on osittain totta, mutta en usko Yhdysvaltain pyrkivän eristäytymään. Yhdysvallat ei pyri katkaisemaan suhteita vaan välttämään riskejä rajoittamalla osallistumista Ukrainan kriisiin ja jättäen Irakin ja Afganistanin selvittämään itse käynnissä olevia myllerryksiä.
– Se on paljon edullisempaa amerikkalaisille ja siten paljon yksipuolisempaa.
Bremmerin mukaan talouden käyttäminen aseena ei rajoitu pelkästään talouspakotteiden asettamiseen eri valtioille. Yhdysvallat käyttää samaa taktiikkaa liittolaisvaltioiden pankkeja ja rahoituslaitoksia vastaan, jos maat eivät halua tukea USA:n pakotteita.
– Silloin me toteamme, että asia selvä, ei ole ongelma. Mutta me asetamme teille 10 miljardin dollarin sakon tai estämme pääsynne markkinoillemme, estämme liiketoimintanne Yhdysvalloissa.
– Kyse ei ole varsinaisesti talouspakotteista, mutta siinä käytetään kaikkivoipaa dollaria, joka on paljon tehokkaampi työkalu kuin ydinaseet.
Bremmer muistuttaa, että vaikka talouden käyttäminen aseena on tehokasta, se heikentää Yhdysvaltain suhdetta Eurooppaan. Euroopan maat eivät pidä näistä taktiikoista, koska niiden taloudet kärsivät talouspakotteista USA:n taloutta enemmän.
– Toisen maailman sodan jälkeinen ympäristö rakentui transatlanttisten suhteiden pohjalle. Se loi amerikkalaisen vuosisadan.
– Kun tarkastelemme vuotta 2015 ja alamme keskustella 2000-luvun diplomatiasta ja kansallisesta turvallisuudesta, huomaamme kuinka transatlanttiset suhteet rapautuvat.