Britannian Moskovan suurlähetystössä 1990-luvun alussa työskennelleen kolmannen lähetystösihteeri Laura Bradyn raporttia ei ole aiemmin ilmeisesti julkaistu kokonaan, vaikka legendaarinen tarina on elänyt. Raportti on nelisivuinen diplomaattisähke.
Professori Sergei Radshenko on twiitannut (alla) lähetystövirkailijan brittihuumorilla 1993 laatiman sensuroimattoman raportin. Radshenko sanoo sen olevan ”todellinen helmi”.
Laura Brady raportoi lokakuussa 1993 Moskovasta Lontooseen tehtävästään, jossa hänen oli pitänyt toimittaa hevonen kotimaahansa. Tätä olivat jo edeltäneet kuuden kuukauden neuvottelut vihaisesta oriista. Kohtalotoverina oli Ranskan lähetystön virkailija, jonka piti saada mukana tullut toinen vastaava lahjahevonen Ranskaan.
Melekoosh-ori (oikealta nimeltään Maksat) oli lahja Turkmenistanin elinikäiseltä presidentti Saparmurat Nijazovilta (1940-2006) Britannian pääministeri John Majorille.
Melekoosh oli matkannut hevoskaverinsa kanssa ensin Turkmenistanista rautateitse neljä ja puoli vuorokautta ja oli nyt rautatievaunussaan Moskovassa karanteenissa.
Suomen papukaija
liikutti
Raportin kirjoittaja Laura Brady kertoo saaneensa Moskovassa aamulla kiihtyneen puhelinsoiton Venäjän hevosseuralta. Hevosten vaunun kerrottiin löytyneen. Vuorokautta aiemmin vaunu oli vielä ollut kateissa, koska ”sitä ei ollut” – lähettäjä oli ilmoittanut väärän saapumisyön.
Nyt rautateiden eläinlääkärin kerrottiin jo tarkastaneen ja hyväksyneen hevoset, ja tullimuodollisuudet saattoi aloittaa. Brady soitti 12. diplomaattitullin osastolle Pohjois-Moskovaan ja sai tapaamisajan.
Tullitoimistossa Laura Brady raportoi kohdanneensa vain kaksi nukkavierua koiraa ja vastaanoton naisen. Bradya kehotettiin tulemaan paikalle kaksi tuntia myöhemmin. Brady kuitenkin vetosi hevosraukkojen puolesta, jotka olivat olleet vaunussaan neljä ja puoli vuorokautta.
– Vastauksena seurasi surullinen tarina Suomen suurlähettilään papukaijasta, joka oli ainoa naisen muistin mukaan hänen kohdalleen tullut elävä olento 12.:ssa diplomaattitullissa, Brady kirjoittaa. *
– Vastaanottovirkailija, eläintenrakastaja joka oli lähes kyynelissä papukaijaa ajatellessaan, heltyi, ja päästi meidät läpi seinän korkuisten pakettien varaston labyrintin valtavassa varastossaan. Sieltä löysimme 12. diplomaattitullin henkilökunnan pelaamassa pokeria.
Suomen suurlähettiläs Venäjällä oli tuolloin Arto Mansala ja häntä ennen Heikki Talvitie.
Lisää
dollareita
Laura Brady kertoo siirtyneensä seuraavaksi 15 dollaria köyhempänä Etelä-Moskovaan esittämään seuraavaan virastoon tulliselvitystä ja eläinlääkärin todistusta.
Siellä kerrottiin henkilökunnan jo lähteneen. Brady vetosi jälleen eläinparkojen puolesta.
– Pehmeäsydäminen ja valtavan lihava virkailija heltyi, diplomaatti kertoo.
Virkailija oli kuitenkin yhden papereihin tekemänsä silmäyksen jälkeen todennut, että maksu olisi 8500 dollaria.
Laura Brady vastasi Turkmenistanin maksaneen etukäteen. Virkailija sanoi lukujen olevan väärin ja että erotus pitäisi maksaa.
Brady huomautti Turkmenistanin antaneen matkaa varten oman vaununsa, jota he eivät halua takaisin, joten eikö voitaisi päästä johonkin järjestelyyn?
Lopulta virkailijan päällikkö suostui. Kello oli kuitenkin jo yli 17, joten jatkaa piti seuraavana päivänä.
Periaatteessa –
käytännössä
Urakka jatkui seuraavana aamuna samassa paikassa kello 08:30. Saisimmeko nyt paperin, jonka kanssa pääsisimme viemään hevoset?
– Periaatteessa kyllä, lihava virkailija sanoi, käytännössä, kuitenkaan, ei.
Syynä oli se, että hevoset olivat olleet asemalla 24 tuntia, jonka vuoksi eläinlääkärin piti tarkistaa ne uudelleen.
Eläinlääkäri oli toimistossaan ja kävi Laura Bradyn mukaan äärimmäisen hitaasti läpi pitkää listaa numeroita laskukoneella, jonka patterit reistailivat. Numerot hiipuivat näytöllä.
Niinpä laskelmat piti aloittaa aina alusta.
Tunnin odotuksen jälkeen oli valmista. Eläinlääkäri antoi todistuksen, jonka mukaan hän oli tarkastanut hevoset. Hän ei koskaan noussut tuoliltaan. Operaatio maksoi seitsemän dollaria.
Ryöstäjät
iskivät
Kello 10 aikaan Brady raportoi heidän päässeen itse hevosten luo asemalle ja saaneen eläimet bokseihinsa 20 minuutissa. Hän ajatteli heidän olevan valmiita.
Junanvaunusta tuli kuitenkin kolme mukana matkannutta tallirenkiä. He alkoivat kantaa mukaan valtavia säkkejä perunoita, sipuleita ja porkkanoita sekä ainakin 200 keltaista melonia.
Melonit olivat maksuvälineitä, sillä Turkmenistanilla ei tuolloin ollut käypiä seteleitä, ja miehet tarvitsivat paluuliput.
Miehet kertoivat, että matkalla osa meloneista oli ryöstetty aseellisesti Kazakstanissa. Ryöstäjät eivät olleet saaneet hevosia ulos vaunusta ja veivät siksi melonit. (jatkuu twiitin jälkeen)
This is the best diplomatic report I've read in a long time. A real gem. Recounts the story of the horses gifted by Saparmurat Niyazov (Turkmenbashi) to the British government. A fantastic snapshot of life in the FSU in the early 1990s. Posting the whole thing – enjoy the read. pic.twitter.com/5WXpYPE0CL
— Sergey Radchenko (@DrRadchenko) May 6, 2020
Brady ja Ranskan kollega menivät lopulta cargotoimistoon saamaan lähtölupadokumenttia.
Heitä kuitenkin kehotettiin palaamaan tilitoimistoon, koska piti saada lupatarra desinfioinnista ja poistosta.
Hysteria
nousee
Tilitoimistossa kello oli 11:40. Lounas oli alkamassa kello 12:00, joten ”ennustettavasti” työntekijät kasasivat papereitaan.
Tulijat löysivät ennestään tapaamansa lihavan virkailijan, joka hellytti hevosten kohtalon tarinalla toisen virkailijan.
Tämä lähtikin mukaan katsomaan hevosia.
– Hän teki yhden vilkaisun sisälle ja jarrutti, ettei anna tarraa niin likaiselle vaunulle, joka on täynnä hevosen lantaa. Meidän tuli poistaa se.
Aseman lapioita ei kuitenkaan saanut käyttää. Tarranainen poistui.
– Tässä vaiheessa ranskalainen hevosattasea alkoi tulla hysteeriseksi, lähetystövirkailija Laura Brady raportoi.
Loukkaava
materiaali
Brady kertoo löytäneensä ratkaisun. Hän siirtäisi lannan autonsa takakontissa suurlähetystön ruusuille. Lannan määrä oli kuitenkin ”heikkohermoisten” hevosten viiden vuorokauden jäljiltä liian huomattava.
Avuksi tulivat melonit. Niillä lahjottiin löytynyt koneenkuljettaja siirtämään junavaunu muutaman kilometrin päähän, jossa ”loukkaava materiaali” dumpattiin. Vaunu palautettiin, ja tarra saatiin.
Hallinnollisten huomioiden jälkeen Laura Brady päätti raporttinsa sanoihin:
– Ensi kerralla kun haluamme tuoda maahan hevosen, se tulee sujumaan kuin tanssi.
Pääministeri John Major lähetti Laura Bradylle myöhemmin kiitoskirjeen mahtavasta selostuksesta. Majorin mukaan se oli ”nautinnollisin dokumentti hyvin pitkään aikaan”.
– Olen mitä kiitollisin urhoollisista ja huvittavista vaivannäöistänne tässä ylväässä asiassa, pääministeri totesi.
And here is the horse himself, getting off the train in Moscow. Can’t find photos of the melons, I’m afraid, but they were delicious. pic.twitter.com/lwdSZ714nI
— Laura Brady (@LauraBr76960497) May 6, 2020
John Major was impressed. pic.twitter.com/JfkCXHoGSR
— Sergey Radchenko (@DrRadchenko) May 6, 2020
* P.S. Laura Bradylta kysyttiin twitterissä, voiko hän kertoa, mikä mahtoi olla Suomen lähettilään papukaijan kohtalo. Kysyjä sanoi pelkäävänsä pahinta.
– Pelkään että olet oikeassa!, Brady vastasi.