Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajan Kai Mykkäsen mielestä hallitus välttelee vastuuttomasti valintoja ”huiskiessaan miljoonia sinne ja tänne”.
Pääministeri Antti Rinteen (sd.) hallituksen ohjelmassa on yli 200 riviä menolisäyksiä. Pysyviä menolisäyksiä on 1,2 miljardin euron edestä ja määräaikaisia ”tulevaisuusinvestointeja” kolmen miljardin euron edestä.
Kokoomuksen ryhmäjohtaja ihmettelee, miksei hallitus panosta selkeästi osaamiseen ja työllisyyteen. Hän huomauttaa, että hallituksen onnistumisen edellytys on se, että työllisyysaste nousee 75 prosenttiin, mikä tarkoittaa lähemmäs 100[nbsp]000 lisätyöllistä viime vuoden tasoon verrattuna.
– Miksi hallitus ei ole uskaltanut tehdä sitä valintaa, että työllisyyspalveluihin laitettaisiin vaikkapa 300 miljoonaa ja osaamiseen 500 miljoonaa eikä niin, että meillä on osaamiseen pysyvästi vain vaivainen pari sataa miljoonaa luvatusta miljardista ja työllisyyspalveluihin mitätön 40 miljoonan lisäys eli kymmenesosa oikeasta mittaluokasta, Kai Mykkänen sanoo.
Ansiosidonnaisen lyhentäminen tehosi parhaiten
Mykkänen vastasi viime vaalikaudella työllisyysasioista kokoomuksen ministeriryhmässä. Hänen mukaansa työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin edellyttää muutoksia ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan sekä valmennusta ja palkkatukea pitkäaikaistyöttömille.
– Erityisesti työttömyyden alkuvaiheessa on kiistatonta, että nykyinen ansiosidonnainen työttömyysturva pitkittää työllistymisiä. Täytyisi luoda porrastus, jossa ansiosidonnainen on alussa korkea mutta jo esimerkiksi kuukauden jälkeen alkaa pienentyä niin, että ihmisillä olisi selvä kannustin jo ensimmäisten kuukausien aikana kokeilla myös muita ammatteja eikä odottaa yli vuotta sitä, kannattaako hakea töistä vähän kauempaakin.
Työttömien työllistymisessä on selvä piikki siinä kohtaa, kun ansiosidonnainen päättyy 400 päivän kohdalla. Aiemmin vastaava piikki oli 500 päivän kohdalla.
– Edellisen hallituksen toimivimpia työllisyyskeinoja oli ansiosidonnaisen lyhentäminen sadalla päivällä. Se lyhensi keskimääräisiä työttömyyksiä, Mykkänen sanoo.
Kolmasosa työnhakijoista tarvitsee yksilöllistä valmennusta
Toisessa päässä ovat pitkäaikaistyöttömät, joista monet ovat osatyökykyisiä eli heidän työkykynsä on heikentynyt. Työvoimatoimistojen johtajien mukaan kolmannes työnhakijoista on sellaisia, joita ei voi lähettää suoraan töihin, vaan he tarvitsevat sitä ennen valmennusta. Monilla on esimerkiksi elämänhallinnassa ongelmia.
– Meillähän on kursseja, mutta ne ovat massakursseja. Tanskassa, kun olet ollut vuoden työttömänä, sinuun otetaan yhteyttä säännöllisesti ja joka kuukausi käytetään työnhakijaan henkilökohtaisesti aikaa. Tämä vaatii paljon rahaa, Mykkänen sanoo.
Mykkäsen mukaan työikäisen väestön vähentyessä Suomella ei ole enää varaa kuuden prosentin rakennetyöttömyyteen, kuten hyvinä Nokia-vuosina.
– Nyt kun mennään hitaan kasvun ajassa ja työvoima supistuu, niin työttömyys täytyy saada painettua alle viiden prosentin ja se edellyttää sitä, että voimaannutetaan ja valmennetaan yksilöllisesti ne, jotka olisivat jäämässä jälkeen.
Mykkäsen mukaan se edellyttää palveluiden lisäämistä ja esimerkiksi palkkatukea, jota hallitus on lisäämässä parillakymmenellä miljoonalla eurolla.
– Se on täysin suhteetonta, jos hallituksen tärkein edellytys on työttömyyden väheneminen ja työllisyyden nousu ja sitten he panostavat siihen kolme prosenttia menolisäyksestään. Jos tätä ajattelee yrityksen strategiana, tämä on täysin hullunkurinen.
Oppivelvollisuuden pidennys veronmaksajien tukea perheille
Pysyvistä menolisäyksistä kokoomus olisi kohdentanut hallitusta huomattavasti enemmän rahaa osaamiseen ja koulutukseen, esimerkiksi kaksivuotiseen esiopetukseen, joka hallitusohjelmassa jää selvitystasolle.
Oppivelvollisuuden pidentämien 18 ikävuoteen on Mykkäsen mukaan hyvää tarkoittava, mutta vastuuton valinta, kun rahaa on rajallisesti käytössä. Se tarkoittaa käytännössä maksutonta toista astetta ja siihen on varattu hallitusohjelmassa reilut sata miljoonaa euroa.
– Sehän on käytännössä 90 prosenttisesti veronmaksajien tukea sellaisille perheille, jotka pärjäävät ilman sitäkin.
Mykkäsen mielestä samalla rahalla olisi voitu palkata aidosti lisää opinto-ohjaajia, kuraattoreita ja kymppiluokkien apuopettajia. Näin olisi autettu niitä nuoria, jotka eivät Mykkäsen mukaan tahdo saada peruskoulusta armovitosta läpi ja jotka jäävät ammattikoulusta sivuun, koska he pelaavat yötä myöten Playstationia.
– Ei töissä, ei koulutuksessa -ryhmään olisi kannattanut panostaa 200 miljoonaa, jos ja kun halutaan eriarvoisuutta vähentää. Me tarvitsemme näistä ikäluokista yli 80 prosenttia töihin kaksikymppisinä ja korkeakouluun menevät heti, kun he sieltä valmistuvat, Mykkänen sanoo.