Ikävin haittavaikutus huonosta maankäytöstä ja asuntopolitiikasta on se, että erityisesti Helsingissä rakennetaan liian vähän ja liian hitaasti, toteavat analyysin kirjoittaneet Liberan toiminnanjohtaja Heikki Pursiainen ja asuntomarkkinatutkija Tuukka Saarimaa.
Lamasta huolimatta asuntojen hinnat ovat jatkaneet kasvuaan. Korkeat hinnat kertovat siitä, että halu asua ja muuttaa pääkaupunkiseudulle on edelleen kova.
– Juuri tästä syystä Helsinkiin pitäisi rakentaa lisää, toteaa Pursiainen. Helsinki on liian pieni.
Maankäytön kustannuksista ja rakentamisen sääntelystä koituu paljon nykyisille ja erityisesti tuleville kuntalaisille kustannuksia, jotka eivät ole läpinäkyviä.
Pursiaisen mukaan kaupungissa myös rakennetaan tehottomasti ja liian matalasti.
– Rakennuttajat voisivat esimerkiksi tarjota rahaa siitä, että rakennushankkeen kerroslukua lisätään. Näin kaupunkilaiset näkisivät edes jollakin tavalla, mitä sääntely maksaa. On löydettävä jokin tapa tuoda kaavoituksen ja rakennusmääräysten kustannuksia näkyviin, Pursiainen sanoo.
Sosiaalisen asuntotuotannon ongelma
Yksi analyysin kohde on Helsingin sosiaalinen asuntotuotanto. Sosiaalisen asuntotuotannon asumisen kohtuuhintaisuus näyttäisi syntyvän ikään kuin tyhjästä, ilman kustannuksia kuntalaisille.
– Se ei pidä paikkaansa. Vuokrasäännelty kunnan tarjoama vuokra-asunto on tuki asukkaalle, mutta se on näkymätön tuki siinä mielessä, että sitä ei suoraan ja sellaisenaan raportoida kunnan kirjanpidossa, ihmettelee Saarimaa.
Esimerkki läpinäkymättömyydestä on kaupungin maanluovutus. Helsinki omistaa paljon maata ja suuri osa uudisrakentamisesta tapahtuu kaupungilta saadulle maalle. Ainoa tapa varmistaa, että maa menee oikeaan hintaan oikeaan käyttöön, on myydä se avoimella huutokaupalla eli tarjouskilpailulla. Näin ei kuitenkaan säännönmukaisesti tehdä.
– Kukaan ei siis tiedä kaupungin myymän tai vuokraaman maan todellista arvoa, eikä siis sitä kuinka paljon julkisia varoja käytetään siihen, että maata luovutetaan markkina-arvoa halvemmalla, Saarimaa toteaa.
Kuntalaiset eivät näe, miten paljon vuokratuloja menetetään, kun kunnan asuntoja tai tontteja vuokrataan alle markkinahinnan.
Lisäksi kohtuuhintaisuus johtaa asuntojen ja asukkaiden tehottomaan kohtaantoon ja on myös epäreilua. Esimerkiksi nykyinen kaupungin vuokra-asuntojen asukasvalinta on kansalaisten näkökulmasta läpinäkymätöntä.
Analyysin mukaan tämä tarkoittaa väistämättä sitä, että samanlaisia perheitä ei kohdella samalla tavalla. Erityisen selvää tämä on Hitas-asuntojen kohdalla, jotka kirjaimellisesti arvotaan hakijoiden kesken.
– Helsingissä siis asuu perheitä, joista toinen asuu vuokrasäännellyssä asunnossa ja toinen ei, vaikka heidän elämäntilanteensa on täsmälleen samanlainen, Pursiainen sanoo.
Analyysin mukaan oikeanlaisella sääntelyllä tontin markkinahinta kertoo paitsi tontin arvon rakennuttajalle, myös sen yhteiskunnallisen arvon. Samoin asumisen tukiin ja niistä johtuviin tulonsiirtoihin pitää saada läpinäkyvyyttä.
Raportti löytyy kokonaisuudessaan tästä.