Yksi tekijä lasten liikkumattomuuden taustalla on pelko, toteaa vihreiden kansanedustaja Jyrki Kasvi Puheenvuoro–blogissaan.
– Lapsia ei uskalleta päästää yksin ulos leikkimään, ja monet viedään autolla koulun ovelle. Sitten päivitellään, miksi koulutiellä on niin paljon liikennettä, etteivät lapset uskalla ajaa polkupyörällä kouluun, Kasvi kirjoittaa.
Suomessa ollaan huolestuneita lasten ja nuorten liikkumisen vähenemisestä. Kansanterveyden pelätään romahtavan nuorten liikunnan puutteeseen.
– Ehkä meidän on käännettävä koko epäonnistunut liikuntapolitiikkamme päälaelleen, unohdettava aktiiviurheilu ja tehtävä höntsästä valtavirtaa, Kasvi toteaa.
Kasvin mukaan urheilua aktiivisesti harrastavat nuoret kyllä liikkuvat joka tapauksessa. Siksi pitäisi panostaa resursseja, tiloja ja ohjaajia nimenomaan liikkumattoman enemmistön liikuntamahdollisuuksiin niin lasten kuin aikuistenkin kohdalla.
– Jos me siis todella olemme huolissamme kansanterveydestä emmekä Suomen huippu-urheilumenestyksestä.
Hänen mukaansa aina ei tarvita edes kalliita liikuntatiloja. Esimerkiksi puistojen suunnittelun yhdeksi lähtökohdaksi voitaisiin ottaa mahdollisuus pelata nurmikoilla lentopalloa, frisbeegolfia tai vaikka potkia palloa ad hoc -joukkuein.
– liikunta on polarisoitunut. Siinä missä pieni osa nuorista liikkuu ja urheilee erittäin aktiivisesti, valtaosa liikkuu hyvin vähän.
– Me olemme keskittyneet nuorten aktiiviurheilijoiden harrastusmahdollisuuksien kehittämiseen, mutta muiden liikunta on jäänyt vähemmälle. Lapset eivät enää potki palloa huvikseen vaatemyttymaaleihin, vaan he osallistuvat jalkapalloseuran ohjattuun, tavoitekeskeiseen valmennukseen.
Kasvin mukaan muille nuorille kuin aktiiviurheilijoille liikunta näyttäytyy toimintana, joka ei kuulu heidän elämäänsä.
– Miten se edes voisi kuulua, jos kalliisti rakennettujen kenttien ja hallien harjoitusajat on varattu urheiluseurojen edustusjoukkueille.