Jyri Häkämies sanoo, ettei muistele taannoisen Venäjä-puheensa nostattamaa myrskyä lämmöllä, mutta pystypäin. Hän toivoo Suomen liittyvän vielä joskus Natoon, mutta epäröi tätä.
Kirjoitat tuoreessa kirjassasi Väistämättä, että Afganistan oli puolustusministerikautesi työllistävin ja vaikein asia. Millä mielin olet seurannut tilannetta maassa nyt?
– Tällä hetkellä tuntuu siltä, että operaatio oli täydellinen epäonnistuminen ja 20 vuoden työ meni hukkaan. Eihän tätä voi seurata kuin surullisena ja sanoa, että valtava tyrmäys.
– Itselläni ei ollut mielikuvaa, että turvallisuus olisi ollut Afganistanissa vahvasti jaloillaan tai ettei korruptio rehottaisi ja arvioinkin maata varsin kriittiseen sävyyn kirjassani. Se, miten järkyttävän nopeasti maa romahti – kuitenkin yllätti.
Tuleeko Afganistanista nyt terroristihautomo?
– Tämä kysymys on varmasti monilla päällimmäisenä mielessä. Vastausta ei ole, mutta aika hurjia spekulaatioita tähän liittyen on esitetty. Näin ollen palaisimme taas 20 vuoden taakse lähtöpisteeseen.
”Muistan vilkaisseeni ulos (autosta) ja Enon sellutehtaan kohdalla muuttaneeni punakynällä uhat haasteiksi – challenges.” Kirjassasi palaat Yhdysvalloissa pitämääsi Venäjä-puheeseen (vuonna 2007) ja paljastat, että ylijohtaja Pauli Järvenpää oli valmistellut alkuperäisluonnoksen, jossa hän puhui Venäjästä uhkana.
Vaikka pehmensit puheen sanamuotoja automatkalla, Ylen tv-uutisissa ankkuri väitti sinun puhuneen suorasukaisesti Venäjästä käyttäen uhka-sanaa. Puheesta nousi julkisuudessa iso myrsky. Voisiko vastaava kohu syntyä tänä päivänä?
– Varmasti ajassa on menty eteenpäin. Silloin ilmassa oli vielä paljon suomettuneisuuden henkeä ja toinen asia on myös, että Venäjä on tehnyt paluun voimapolitiikkaan. Kokoomuksella on ollut kyllä halua muuttaa keskustelukulttuuria ja puhua avoimemmin niistä asioista, jotka turvallisuuteemme vaikuttavat. Venäjä on tietysti yksi ja Nato on toinen.
– Tietysti tuo Ylen päälähetyksen juonto antoi vielä voimakkaammat lähtöasetelmat keskusteluun. Nyt elämme sosiaalisen median aikaa, mutta asioiden väärintulkintaa, joko tahattomasti tai tahallisesti, tapahtui silloinkin.
– Näin jälkeen päin sanottuna, olihan se aikamoinen kokemus. En muistele sitä lämmöllä, mutta pystypäin.
Helsingin Sanomat kirjoitti pääkirjoituksessaan 20.4.2021, että ”Venäjä on Suomelle sotilaallinen uhka”. Tästä ei tainnut syntyä mitään kohua?
– Tuo on hyvä esimerkki siitä, miten keskustelu on monipuolistunut ja vapautunut eikä ole enää yhden dogmin varassa.
Mainitsit tuossa aiemmin Naton. Uskotko, että Suomi liittyy koskaan Natoon?
– Se, miksi tätä vähän emmin liittyy ensinnäkin siihen, miten Nato edellyttää jäsenmailtaan kansalaisten tukea ja sitä ei ole tämänhetkisten gallupien mukaan olemassa. Toiseksi Natokin on voimakkaiden muutosten alla. Donald Trumpin vaihtuminen Joe Bideniin muutti dramaattisesti retoriikkaa, mutta viesti on sama: Eurooppa ei panosta riittävästi omaan puolustukseensa.
– Minkälainen olisi se Nato, johon Suomi liittyisi, jää nähtäväksi. Toivon mukaan Suomi Natoon liittyy, mutta ainakin nämä kaksi asiaa tulevat ensinnä mieleen edellytyksinä.
Ilmastonmuutos on asia, jossa ”EK on joutunut ottamaan uuden asennon”, toteat itse kirjassasi. Kerrot myös, miten vihreiden ex-ministeri Satu Hassi on kuvannut EK:n kannanmuutosta yhdeksi merkittävimmäksi päätökseksi poliittisen uransa aikana. Miltä Hassin tunnustus tuntuu?
– Hänen ministeriaikoinaan EK oli varmasti aika voimakas kriitikko ja jarru näissä ilmasto- ja ympäristöasioissa. Itse koen, että tämä on merkki uudistumisesta. Se, että maapallo säilyisi seuraaville sukupolville on eettinen kysymys, mutta uskomme siihen, että tämä on käännettävissä myös yritysten hyödyksi. Innovaatiovetoisen maan kuten Suomen yritykset pystyvät olemaan mukana ratkaisemassa näitä ongelmia globaalilla tasolla eikä vain Suomessa.
Väistämättä-kirjasi on osaltaan syväluotaus politiikan tekoon ja suomalaiseen yhteiskuntaan vuosien ja vuosikymmenten taakse. Mikä itseäsi on yllättänyt eniten tällä matkalla?
– Ensinnäkin se, miten yritykset odottavat ennustettavuutta, kun taas politiikassa pärjää se, joka lupaa muutosta. Otan esimerkiksi kilpailukykysopimuksen, jolla on kyetty parantamaan merkittävästi suomalaisten yritysten kilpailukykyä, mutta politiikassa sitä lähdettiin heti mitätöimään. Jos taas verrataan vaikkapa Ruotsiin, siellä on kyetty yllättävänkin pitkäjänteisesti tekemään järkevää talous- ja työllisyyspolitiikkaa. Politiikan syklisyys tuntuu olevan meillä vahva realiteetti.
– Toiseksi sanoisin – kun olen myöntänyt olevani itsekin kärsimätön luonne – että emme Suomessa ole riittävän nopeita uudistumaan, vaikka maailma menee kovaa eteenpäin. Työelämään liittyen yksi ajankohtainen kysymys tulee olemaan esimerkiksi etä- ja läsnätyön suhteiden määrittely ja muutokset, mitä tällä saralla tapahtuu.
[rev_slider slidertitle=”jyri-hakamies-02″ alias=”jyri-hakamies-02″]
Mailapelejä ja liikuntaa aktiivisesti harrastava Jyri Häkämies tietää, ettei politiikan peliä ratkaista keskikentällä, vaan sitä käydään myös laidoilla.
Suomessa poliitikot käyvät näillä näkymin aluevaaleihin tammikuussa 2022. Minkälaisena riskinä pidät, että poliitikoilla syntyy kiusaus sekaantua samoihin aikoihin käytäviin julkisen puolen palkkaneuvotteluihin? Tehystä on jo vaadittu isoja korotuksia.
– En usko, että niihin paljon sekaannutaan, koska jäljet ovat tältä osin varoittavat. Viimeisin esimerkki on SDP:n silloinen pääministeri Antti Rinne, joka meni aika syvälle yhden toimialan eli Postin palkkaneuvotteluihin tunnetuin seurauksin.
– Sen sijaan näyttää siltä, että työlainsäädäntöön on tulossa ja tullutkin jo hallituksen suunnasta poliittista painetta. Kun esimerkiksi Metsäteollisuus on valtakunnallisesta työehtosopimuksesta luopunut, niin syntyy painetta korvata lainsäädännöllä niitä asioita, joita oli tessissä. Tässä suhteessa työmarkkinapolitiikka varmasti politisoituu ja blokkiutuu. Tulee tahoja, jotka vaativat vahvoja työlainsäädännön muutoksia ja sitten on niitä – joihin itse kuulun ja jotka lähtevät siitä, että asioita pitäisi viedä enenevästi liittotasolla yrityksiin eli edistää tätä paikallista sopimista.
Mitä Sari Sairaanhoitajasta kokoomuksen vaalikampanjassa 2007 opittiin?
– Taustalla oli ajatus lisätä palkkatasa-arvoa naisvaltaisella alalla, mutta se johti palkkakilpailuun ja siihen, että kaikki muutkin alat lähtivät tähän mukaan. Näin jälkiviisaasti voi sanoa, että se oli virhe ja jää kokoomuksen historiaan varmasti kokeiluksi ja asiaksi, jolla oli kielteisiä seurauksia.
Mitä ajattelet Metsäteollisuuden päätöksestä irtautua kokonaan valtakunnallisesta työehtosopimuksesta ja Teknologiateollisuuden ratkaisusta, jonka kautta yritykset voivat itse päättää, ovatko valtakunnallisen työehtosopimuksen piirissä vai sovitaanko asioista yritystasolla paikallisesti?
– Metsäteollisuuden päätös irtautua kokonaan valtakunnallisista työehtosopimuksista ja viedä kaikki yritystasolle on iso uudistus ja minä – mukaan lukien moni muu – seuraamme nyt mielenkiinnolla, mitä siellä tapahtuu.
– Teknologiateollisuuden osalta enemmistö yrityksistä näyttäisi olevan jäämässä valtakunnallisen työehtosopimuksen piiriin, jolloin muutos on pienempi. Toivon mukaan tämäkin luo positiivisen kannusteen kehittää paikallista sopimista työehtosopimuksen puitteissa.
Kirjassasi varoitat porvaripuolueita pyrkimyksistä haalia uusia kannattajia liiaksi palkansaajaväestöstä. Sanot, ettei politiikan peliä ratkaista keskikentällä vaan sitä käydään myös laidoilla. Miten kokoomuksessa pitäisi suhtautua perussuomalaisiin?
– Näyttää siltä, että talous- ja veropolitiikassa, ehkä yrityspolitiikassakin perussuomalaiset ovat tulleet vähän kokoomuksen alueelle ja syöneet joiltain osin kannatustakin. Sitten on taas maahanmuutto ja EU-politiikka, joissa puolueiden välillä on aika isoja näkemyseroja. Nämä tulevat olemaan isoja kysymyksiä, koska porvarihallitusta tuskin saataisiin aikaan ilman perussuomalaisia ja toisaalta kokoomus ja SDP näyttävät olevan myös aika kaukana toisistaan.
– En anna kokoomukselle neuvoja, koska olen vakuuttunut siitä, että siellä on osaavia ihmisiä tekemässä päätöksiä ja linjauksia.
Perussuomalaiset eivät ole olleet toisaalta ajamassa järin innokkaasti työmarkkinauudistuksia ja suhtautuvat kriittisesti työperäiseen maahanmuuttoon. Helsingin nykyinen pormestari Juhana Vartiainen on kutsunut taannoisessa blogissaan (2019) perussuomalaisia vasemmistopuolueeksi. Yhdytkö analyysiin?
– Meillä on aidosti tosi vakava työvoimapula, niin hoiva- kuin monilla muillakin aloilla. Perussuomalaisten näkemykset ovat vähän kuin faktojen vastaisia, kun katsomme ikäjakaumaa ja erilaisia tutkimuksia. Minusta tuntuu, että maahanmuuttokriittisyys ohjaa fundamentti-ideologiana heidän kannanmuodostustaan ja työperäistä maahanmuuttoakin tästä syystä.
[rev_slider slidertitle=”jyri-hakamies-03″ alias=”jyri-hakamies-03″]
Jyri Häkämies pelaa padelia viidesta kymmeen kertaa vuodessa. Tennistä tulee pelattua viikottain.
Jyri Häkämies
– Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja marraskuusta 2012 lähtien.
Syntynyt 30.8.1961 Karhulassa.
– Koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri.
– Toiminut kokoomuksen kansanedustajana 1999-2012. Työskennellyt Jyrki Kataisen (kok.) hallituksessa elinkeinoministerinä 2011-2012 sekä puolustusministerinä Matti Vanhasen (kesk.) toisessa hallituksessa 2007-2010 sekä Mari Kiviniemen (kesk.) hallituksessa 2010-2011.
– Perhe: Naimisissa Sitrassa johtajana työskentelevän Mari Pantsarin kanssa. Kaksi aikuista poikaa edellisestä avioliitosta.
– Harrastukset: Tennis, hölkkä, painonnosto ja elämäkerrat.