Sdp:n puheenjohtajana vuosina 2008-2014 toiminut Jutta Urpilainen siteeraa Ylioppilaslehden haastattelussa Samuli Putroa: tappion hetkellä ihminen muuttuu itsensä kokoiseksi.
– Mielestäni hän on sanonut sen ehkä hienommin kuin kukaan, Jutta Urpilainen toteaa.
Jutta Urpilainen nousi Sdp:n puheenjohtajaksi 2008 Eero Heinäluoman jälkeen. Urpilainen sanoo ensin päättäneensä, ettei asetu ehdolle vaan pyrkii varapuheenjohtajaksi ja tukee Erkki Tuomiojaa puheenjohtajaksi.
Helmikuussa 2008 Urpilainen kuitenkin päätti toisin. Siksi hän meni Tuomiojan tukiryhmän kokoukseen ja ilmoitti olevansa sittenkin ehdolla, haluten ilmoittaa vielä ei-julkisen asian Tuomiojalle.
Puoluekokouksessa Urpilainen voitti Tuomiojan 218-132.
Syksyn 2008 kunnallisvaalien jälkeen seuraavana päivänä Erkki Tuomioja leimasi blogissaan Sdp:n kampanjan unelmahötöksi.
– Se, mihin itse uskoin, tuli julkisuudessa tyrmätyksi oman puoluetoverin toimesta ja vielä sellaisen henkilön toimesta, jolle olin itse ollut aina politiikassa lojaali ja tukenut. Luulen, että siitä selviytymiseen meni oma aikansa, Jutta Urpilainen sanoo nyt Ylioppilaslehdelle.
Tällä ja pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) aienmin kesällä antamalla kommentilla oli Urpilaisen mukaan ”yhdessä aika dramaattinen vaikutus”.
– Totta kai itsetuntooni ja siihen, miten aloitin työni puheenjohtajana, mutta myöskin siihen, miten media ja julkisuus minua kohtelivat.
Ei koskaan hyväksytty
Jutta Urpilainen sanoo, että ”en ollut valmistautunut julkisuuteen riittävän hyvin, varmaan siksi, että en arvannut, että minut valittaisiin Sdp:n johtoon. En tiennyt, mistä minulla on oikeus kieltäytyä ja mihin minulla on velvollisuus”.
– Muistikuvani mukaan siinä jossain määrin yritettiin synnyttää lainausmerkeissä blondia, joka on vähän kevytkenkäinen, ei osaa mitään ja heittelee vaan näitä unelmahöttöjänsä.
Keväällä 2014 hän hävisi 14 äänellä puheenjohtajuuden Antti Rinteelle.
Urpilaisen mukaan jotkut sosiaalidemokraatit eivät koskaan hyväksyneet, mitä puoluekokouksessa 2008 tapahtui ja ”tietyt toimijat vain odottivat milloin olisi oikea hetki” syrjäyttää hänet puheenjohtajan paikalta.
– Jotenkin ajattelin, että kun tapaan piirien puheenjohtajia – tavattiin varsin usein – saan heiltä rehellistä palautetta. Luotin myös siihen, että he toimivat minulle uskollisina tukijoina niillä alueilla. En ymmärtänyt, että itse asiassa aika moni piirin puheenjohtaja oli kasvotusten tukemassa, mutta tosiasiassa jo toimimassa selkäni takana.
Huhtikuun 2015 eduskuntavaalien jälkeen Jutta Urpilainen pyysi saada jatkaa eduskunnassa ulkoasiainvaliokunnassa ja pankkivaltuustossa. Kesäkuussa hän sai kuulla, että pankkivaltuustoon Sdp valitsee Antti Rinteen ja Pia Viitasen.
Urpilainen sanoo Ylioppilaslehdelle, että ”vaikka sitä voi olla vaikea ymmärtää”, epäoikeudenmukaisuuden kokemus oli vielä suurempi kuin puheenjohtajuuden menettämisessä.
– En edes pyytänyt mitään lisää, ainoastaan, että voisin hoitaa tehtäviä, joissa omasta mielestäni olen pärjännyt hyvin. Se oli ehkä sellainen suurin pettymys, jonka olen tiettyjä poliittisia toimijoita kohtaan kokenut.
