Neljä oppositiopuoluetta teki yhteisen välikysymyksen ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) toiminnasta al-Holin leirillä olevien Suomen kansalaisten tapauksessa. Välikysymyksessä esitettiin ulkoministerin vastattavaksi pitkä lista epäselväksi jääneitä kysymyksiä.
– Ensinnäkin on substanssi. Onko hallituksella aie tai suunnitelma kyseisten ihmisten avustamiseksi Suomeen? Kun asiasta alkoi tihkua tietoja julkisuuteen, ne tyrmättiin ministeriön suunnalta perättömiksi huhuiksi ja disinformaatioksi. Sittemmin on tullut esiin vastaansanomattomia todisteita siitä, että ulkoministeriön johdolla on laadittu varsin yksityiskohtainen suunnitelma al-Holin leirillä olevien ihmisten kotiuttamiseksi, kansanedustaja Jussi Halla-aho totesi Al-hol -välikysymyksen esittelypuheenvuorossa.
– Tällaisen suunnitelman olemassaolosta voidaan päätellä, että hallituksella – tai ainakin ulkoministerillä – on ollut tahtotila näiden ihmisten tuomiseksi Suomeen, hän jatkoi.
Halla-ahon mukaan asiasta pitäisi käydä perusteellinen keskustelu, mutta keskusteleminen on tietysti vaikeaa, jos ministeri laatii suunnitelmia salassa eikä anna niistä edes kysyttäessä tietoa eduskunnalle, medialle tai yleisölle.
– Perustuslain mukaan Suomen kansalaisilla on oikeus palata maahan. Lapset ovat joka tapauksessa syyttömiä siihen, mitä heidän vanhempansa ovat tehneet, hän sanoi.
Toisaalta Halla-aho totesi maalaisjärjen sanovan, että nämä naiset ovat vapaaehtoisesti matkustaneet palvelemaan terrorismia ja hirmuhallintoa.
– He ovat olleet täysin tietoisia ISIS-järjestön ja kalifaatin luonteesta. Yleisellä tasolla tiedetään, että naisilla on ollut aktiivinen rooli esimerkiksi kalifaatin propagandassa ja viestinnässä, uusien jäsenten rekrytoinnissa ja jesidivähemmistöön kuuluvien naisten ja lasten orjuuttamisessa. Me emme siis puhu pelkästään terroristien ja taistelijoiden puolisoista vaan ihmisistä, jotka todennäköisesti itse ovat fanaattisen, väkivaltaisen ideologian kannattajia.
– Äärimmäiset näkemykset ovat tulleet esiin myös leirillä olevien naisten viime päivinä julkaistuissa haastatteluissa. Myös Suojelupoliisi arvioi, että Suomeen päästyään nämä naiset todennäköisesti jatkaisivat terroristiseen toimintaan osallistumista ja sen tukemista ja vahvistaisivat täällä jo olevaa jihadistista liikehdintää, Halla-aho jatkoi.
Hänen mukaansa on selvää, että ISIS-naisten muodostamaa turvallisuusuhkaa ei pystytä eliminoimaan viranomaisvalvonnalla tai ääriajattelusta vierottavilla vapaaehtoisohjelmilla.
– Suomeen päästyään naiset siis suurella todennäköisyydellä voisivat jatkaa vapaalla jalalla myrkyllisen ideologiansa juurruttamista paitsi lapsiinsa myös muihin vaikutuspiirissään oleviin ihmisiin.
Halla-aho huomautti, että lasten turvallisuuden takaamisesta puhutaan paljon, mutta liian vähän puhutaan siitä, että nämä äidit ovat uhka lastensa turvallisuudelle ja hyvinvoinnille.
– Lastenkaan muodostamaa uhkaa ei pidä väheksyä. Lapset ovat altistuneet vuosia kestävälle aivopesulle, ja Isisin tiedetään käyttäneen pieniäkin lapsia teloitusten ja muiden rikosten tekemiseen. Osa leirillä olevista lapsista on tiettävästi täysi-ikäisiä tai lähellä täysi-ikäisyyttä, ja he ovat saattaneet osallistua taistelutoimintaan, Halla-aho sanoi.
Hän totesi, että parikymmentä ihmistä ei ole suuri määrä, edes suhteutettuna Suomessa jo nyt oleviin islamisteihin ja ISIS:n kannattajiin.
– Tapauksella on kuitenkin suuri periaatteellinen merkitys ja kauaskantoisia seurauksia. ISIS ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kansainvälinen terroristijärjestö. Suomi ei voi viestittää olevansa turvasatama, josta voi lähteä ulkomaille tekemään silmittömiä rikoksia, ja jonne voi muina miehinä ja naisina palata jäähdyttelemään, kun olot konfliktialueella käyvät epämukaviksi. Seurausten on oltava sellaisia, että jatkossa terroristien sympatisoijat pohtivat lähtemistä kahteen kertaan, Halla-aho sanoi.
Ytimessä Haaviston toiminta
Halla-ahon mukaan välikysymyksen ytimessä eivät kuitenkaan ole ISIS-naiset, vaan tapa, jolla ulkoministeri Haavisto on toiminut.
– Hän on pyrkinyt toimimaan salassa paitsi julkisuudelta myös eduskunnalta, jonka luottamusta hallituksen tulee nauttia. Hän on pyrkinyt painostamaan virkamiehiä tekemään al-Holin leirillä olevien Suomen kansalaisten palauttamista koskevat päätökset ja henkilökohtaisen vastuunsa välttämiseksi piiloutumaan virkamiesten selän taakse, vaikka todellisuudessa kyse on poliittista harkintaa edellyttävästä ratkaisusta.
Halla-ahon mukaan tämän osoittaa jo se, että monet muut maat, mukaan lukien muut Pohjoismaat, ovat tehneet poliittisen ja julkisen päätöksen olla auttamatta aikuisia ISIS:n kannattajia palaamaan.
– Ulkoministeri Haavisto on antanut ymmärtää, että hallitus ei voisi tehdä sellaista poliittista päätöstä, joka sivuuttaisi perustuslain ja kansainvälisten sopimusten asettamat toimintavaatimukset. Kuitenkin myös muilla Pohjoismailla on perustuslaki, ja ne ovat tismalleen samojen kansainvälisten sopimusten osapuolia. Suomi ei voi olla kansainvälisoikeudellinen erityistapaus, eikä Suomi voi näin tärkeässä ja periaatteellisessa kysymyksessä omaksua väljempää toimintalinjaa kuin verrokkimaat. Tämän on tasavallan presidenttikin juuri todennut, Halla-aho sanoi.
Hän huomautti olevan poikkeuksellista, että ministeriön virkamies nousee julkisesti vastarintaan ministeriä vastaan.
– On poikkeuksellista, että salassapidettävää materiaalia vuodetaan julkisuuteen siinä mitassa kuin viimeisinä viikkoina on tapahtunut. Mistä tämä kertoo? Siitä, että ulkoministeri Haaviston toiminta on poikkeuksellista. Virkakoneisto joutuu suojelemaan omaa integriteettiään näin poikkeuksellisilla keinoilla, Halla-aho totesi.
Hänen mukaansa Haavisto on useissa kohdin antanut eduskunnalle tai sen valiokunnille harhaanjohtavaa tietoa päätöksentekoprosessista, päätösten sisällöstä, niiden oikeudellisesta perustasta, operaatiosuunnitelman olemassaolosta ja sen yksityiskohdista.
– Tätä salailua ja harhaanjohtamista ei voida perustella operatiivisilla seikoilla tai henkilöstön tai leirillä olevien turvallisuudella. Pikemminkin sillä on haluttu välttää poliittisen vastuun kantaminen päätöksistä. Jopa osa hallituspuolueista näyttää olleen tietämättömiä ulkoministerin suunnitelmista. Myöhemmin asia on toki niille myyty, ja Haavisto onkin toimittanut hallituskumppaneilleen sähköpostilla ohjeet, miten mihinkin kysymykseen tulee vastata.
Halla-aho huomautti, että perustuslaki ja kansainväliset sopimukset eivät velvoita Suomea toimimaan asiassa tietyllä tavalla.
– Oikeuskanslerin lausunto ei ole hallituspuolueiden edustajien väittämällä tavalla päätös, joka velvoittaisi hallitusta toimimaan tietyllä tavalla, ja tämän on oikeuskansleri itsekin todennut.
Halla-aho totesi, ettei eduskunta voi hoitaa keskeistä tehtäväänsä eli hallituksen toimien parlamentaarista valvontaa, jos se ei saa asianmukaista tietoa hallituksen tekemisistä.
– Jos jotakin tietoa ei perustellusta syystä voida eduskunnalle antaa, tämäkin on pystyttävä sanomaan suoraan. Sen sijaan se, että ministeri tai ministerin alaisuudessa toimiva virkamies antaa kansanedustajien kysymyksiin totuudenvastaisia vastauksia, tai pyrkii ovelilla ja monitulkintaisilla sanavalinnoilla tai tahallisella väärinymmärtämisellä johtamaan edustajia harhaan, on sietämätöntä eduskunnan arvovallan ja poliittisen järjestelmän uskottavuuden kannalta, Halla-aho summasi.
Jussi Halla-aho esitti, että ”kuultuaan hallituksen vastauksen eduskunta toteaa, että ulkoministeri Haavisto ei ole antanut eduskunnalle totuudenmukaista tai riittävää tietoa toiminnastaan al-Holin leirillä olevien henkilöiden Suomeen palautukseen liittyviä suunnitelmia koskien. Näillä perusteilla eduskunta toteaa, että ulkoministeri Haavisto ei nauti eduskunnan luottamusta.”