Työeläkevakuuttajien toimitusjohtaja, vasemmistoliiton puheenjohtajana 1999-2007 toiminut Suvi-Anne Siimes kirjoittaa Kanava-lehdessä sukupolvikokemuksista. Hänen mukaansa niilläkin ”on usein omat parasta ennen -päivämääränsä, joita ei vain aina huomaa ajoissa”.
Siimes toteaa omaan maailmankuvaansa aikanaan mielen pohjalle tulleen esimerkiksi vahvan kuvan pakkovaltaan perustuvien valtioiden pehmentymisestä.
”Nuo kuvat ovat hyvin himmeitä opastimia tämän päivän todellisuudessa”, hän kuittaa huonot suunnannäyttäjänsä.
Todellisuus on hänen mukaansa kovin toisenlainen kuin Baltian maiden itsenäistymisen ja Jugoslavian hajoamissotien aikana.
”Toisenlaista on myös se, että suuret pakolaisvirrat ovat arjen todellisuutta myös Euroopassa”.
Hän ihmettelee, että kysymykseen kaikkien valtioiden velvollisuudesta suojella omia kansalaisiaan törmää vain harvoin Suomessa.
”Siksi kriittisintä keskustelua ei käydä enää humanitaaristen interventioiden oikeutuksesta vaan siitä, mikä on oikea tapa toimia, jos kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden ja vapaaehtoisesta paluusta kieltäytyvien ihmisen kotimaa ei suostukaan vastaanottamaan pakolla palautettavia kansalaisiaan”, Suvi-Anne Siimes kirjoittaa.
Hän sanoo löytäneensä nyt yhdeksi ajattelun oppaakseen Niccolo Machiavellin (1469-1527). Siimes sanoo vihdoin ymmärtävänsä Machiavellin perusidean: vallankäyttö ja julmuus ovat välineitä sellaisen valtion luomiseen, joka kykenee turvaamaan vapauden ja turvallisuuden omille kansalaisillensa.
”Machiavellin mukaan vahva reaalipolitiikka ja hyvin toimiva hallitsijoiden välinen diplomatia ovat parempia kansalaisten vapauden ja turvallisuuden takeita kuin absoluuttisten moraalisten arvojen haikailu ja niiden välillä tapahtuva kamppaili. Näille näkemyksille voisi mielestäni uhrata useammankin ajatuksen myös Suomessa juuri nyt käytävässä kansalaiskeskustelussa”, Siimes toteaa.