Hyvinvointiala HALI ry on tehnyt laajaa selvitystyötä siitä, miten paljon julkiset ja yksityiset hoivapalvelut maksavat kunnille ja kuntayhtymille. Vertailun mukaan kuntien oma hoivapalvelu maksaa kunnille keskimäärin kolmanneksen ja pahimmillaan 50,4 prosenttia enemmän kuin yritysten ja järjestöjen tuottama hoiva.
− Hyvinvointialueet eivät voi jatkaa kuntien tiellä. Mitenkään ei ole selitettävissä, että samasta palvelusta maksetaan yrityksille näin paljon vähemmän kuin mitä palvelun tuottaminen itse maksaa. Hoiva ei ole tällä hetkellä yrityksille kannattavaa, ja tähän on saatava muutos, koska tarve ympärivuorokautiselle hoivalle vain kasvaa. Hyvinvointialueiden on avattava oman tuotantonsa kustannukset, vertailtava palveluja ja tehtävä tietoon perustuvia ostopäätöksiä, vaatii HALIn hoivajohtaja Arja Laitinen.
Vanhusten hoiva on hyvin henkilöstöintensiivinen ala, mitä kiristyvä henkilöstömitoitus edelleen alleviivaa.
− Kunnat eivät ole huomioineet kohonneesta henkilöstömitoituksesta aiheutuneita kustannuksia, Laitinen jatkaa.
HALIn selvitys on koottu vuoden 2021 tilinpäätöstiedoista. Siinä ovat mukana Espoo, Tampere, Kymenlaakson sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä (Kymsote), Keski-Uudenmaan sote -kuntayhtymä (Keusote), Pori, Rovaniemi, Jyväskylä, Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä (Kainuun sote), Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä (PHHYKY), Oulu, Nokia ja Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntayhtymä (Essote).
Selvityksen mukaan kuntien omien yksiköiden tuottama hoivapalvelu on kunnille ja kuntayhtymille keskimäärin 30,4 prosenttia kalliimpaa kuin yrityksiltä ja järjestöiltä ostettu hoiva.
Räikein tilanne on Rovaniemellä, jossa ero julkisen ja yksityisen palvelun välillä on jopa 50,4 prosenttia. Merkittävä ero on myös Kainuun sotessa (49,1 %) sekä Nokialla (39,5 %).
Jotta vanhukset saavat ansaitsemansa hoivapaikan, tarvitaan lisäksi valtiovallalta ja viranomaisilta nopeita ja tehokkaita ratkaisuja vakavaan työvoimapulaan. Niitä ovat ennen kaikkea pätevyysvaatimusten järkevöittäminen ja teknologian tuoman avun hyödyntäminen.
− Ei ole mitään järkiperustetta sille, että hoivan – jossa työ on ennen kaikkea vanhuksen rinnalla elämistä ja arjen apua – välittömän työn mitoitukseen laskettavan henkilökunnan täytyy olla lähes yksinomaan sairaanhoitajia ja lähihoitajia, joita tarvittaisiin terveydenhuollossa. Meidän on välttämätöntä miettiä uusiksi, ketkä vanhuksiamme hoivaavat, Laitinen päättää.
