Valtiotieteen tohtori ja kirjailija Jukka Tarkka kirjoittaa sosiaalisessa mediassa Venäjän olevan ”epähistoriallinen kummajainen”.
– Sen niminen valtio perustettiin Ukrainassa Itä-Rooman raunioille yli tuhat vuotta sitten. Nyt Venäjä yrittää tuhota Ukrainan ja sen kansan. Se on luonnotonta, sillä Putinin hyökkäyssota tuhoaa Venäjän sielun, mutta ei Ukrainan kansaa eikä sen identiteettiä.
Tarkka arvioi, etteivät Ukrainan ja Venäjän välit tule normalisoitumaan aikoihin.
– Venäjä lataa sukulaiskansaansa vihan pääomaa, joka ei nollaudu kahden tai kolmen sukupolven aikana, jos ikinä. Ukrainalaisten kansallinen paatos, puolustustahto ja sotataito ovat johtaneet näyttäviin alueellisiin voittoihin.
Hänen mukaan ennuste ei kuitenkaan näytä hyvältä. Tarkka hakee historiallista vertailukohtaa talvisodasta.
– Ukrainalla on paljon aluetta ja väkeä, mutta Venäjä on kaikilla mittareilla vielä isompi. Vaikka lännen tuki jatkuisi, Ukrainalta loppuisivat taistelijat ennen kuin Venäjältä. [Vladimir] Putin saa kokoon taisteluarvoltaan heikkoa väkeä, mutta sen perinteeseen kuluu tukahduttaa vastustaja työntämällä rintamalle loputtomasti tykinruokaa.
Ukraina on ilmoittanut suostuvansa rauhanneuvotteluihin, jos Venäjä suostuu luopumaan kaikista Ukrainalta anastamista alueista Krim mukaan lukien.
-Luultavasti se ei suostu. Venäjä tuskin romahtaa täydellisesti, vaikka Putinin sota epäonnistui. Hänen seuraajansa on todennäköisesti edeltäjäänsäkin sotakiihkoisempi, ja vastaisi kaikkiin ennakkoehtoihin työntämällä rintamalle lisää rautaa ja tykinruokaa.
Tarkka huomauttaa, että talvisodassakin Josif Stalin lopulta pakotti Suomen rauhanehtoihin mies- ja tuliylivoimallaan suomalaista alkumenestyksestä huolimatta.
– Valtavasta ihmishenkien, alueiden ja tuotantokapasiteetin menetyksestä huolimatta Suomi pystyi sinnittelemään taas jaloilleen, aluksi suomettuneesti kompastellen, mutta puolessa vuosisadassa länsimaiseksi demokratiaksi ja Naton jäseneksi.
Tarkan mukaan ”henkeä salpaavasta rauhansopimuksesta huolimatta Ukrainalla olisi paremmat mahdollisuudet selvitä kuin Suomella oli talvisodan jälkeen.”
– Vaikka Venäjä pystyisi terrorillaan kaappaamaan Ukrainan alueita ja tyrmäämään san röyhkeällä rauhasopimuksella, se ei pystyisi hallitsemaan vihalla kyllästämäänsä kansaa. Stalin kohtasi tämän yllätyksen talvisodan jälkeen, kirjoittaa Tarkka ja lisää:
– Ukrainalla olisi edelleen rajusti Venäjän vastainen väestö ja hiljaista osaamista jallittaa jäykkäliikkeistä jättiläistä. Ja lännen tuki. Ukraina on huikealla puolustustaistelullaan lunastanut itselleen tulevaisuuden mahdottomasta naapurista huolimatta, samoin kuin Suomi kauan siten.
