Etelä-Suomen Sanomissa kirjoittavan Jukka Tarkan mukaan kylmän sodan aikana Suomessa oli vain sellaista, jolla itä uhkasi. Kun Nato lopultakin tunnisti Baltian maiden heikon turvallisuusaseman, pystyy Suomi hänen mukaansa kerrankin tarjoamaan sellaista, mitä länsi tarvitsee.
– Kun Nato sitoutui Baltian puolustukseen, Suomi seurasi tilannetta kärppänä. Suomenlahden pohjoisrannan pysyminen Suomen hallussa on äärimmäisen tärkeää Baltian puolustukselle. Natolla on aito intressi tukea Suomen puolustusta torjuakseen Baltiaa pohjoisesta uhkaavan sivustahyökkäyksen, Jukka Tarkka toteaa.
– Nato tarvitsee varmistuksen sille, että Suomi pystyy kriisissäkin pitämään oman alueen hallinnassaan. Jos Suomi osoittaa tällaista poliittiseen pelotteeseen riittävää voimaa, lännen kannattaa vahvistaa sen puolustuskykyä, vaikka liittosopimusta ei olisikaan.
Hänen mielestään ”sopimusperäiseen turvallisuusyhteistyöhön on tartuttava heti, kun Suomi on toipunut neuvostopasifistis-jälkisuomettuneesta oireyhtymästä”.
Tarkka katsoo YYA-krapulan hellittäneen sen verran, että Suomi pystyy puolustusyhteistyöhön Naton kanssa ilman sopimusvelvoitetta. Se on hänen mukaansa järkevää, mutta toimii vain nykyisessä asetelmassa, ja Suomi on muissa tilanteissa yhtä yksin kuin kylmässä sodassa vailla turvatakuuta.
– Suomen turvallisuuden peruskysymys ei ole Nato, Nato, Nato, vaan se on: turvallisuus, turvallisuus, turvallisuus. Puolustus on varmistettava niillä menetelmillä, jotka kulloinkin ovat käytettävissä, Tarkka kirjoittaa.
– Nato-jäsenyys ei ole nyt toteutettavissa, sillä Suomen kansan ja poliittisen eliitin enemmistö ei osaa lukea kansainvälistä tilannetta, eikä tulkita, mitä Venäjän lähialueella tapahtuneet asiat merkitsevät.
Hänen mukaansa Nato-jäsenyys voi toteutua vasta sitten, kun Suomi asemoi itsensä reaalipoliittiselle kartalle ja oppii suunnistamaan niiden maamerkkien mukaan, joihin muut sillä kartalla toimivat valtiot tukeutuvat.
– Kun paras ratkaisu ei onnistu, on tyydyttävä toiseksi parhaaseen. Koska Suomen henkinen kantti ei kestä puolustusliiton jäsenyyttä, turvallisuus on sitten varmistettava liittoutumatta. Siinä harjoituksessa älyllinen valppaus on ainoa hengissä selviämisen strategia, Jukka Tarkka katsoo.
– Yhteisiin etuihin perustuva puolustusyhteistyö ilman liittosopimusta on Nato-jäsenyyteen verrattuna vaikeutettu peli ja sisältää epävarmuustekijöitä, mutta kun muu ei auta, sellaista rakennetta on alettu luoda, ja se tuntuu toimivan, toistaiseksi.