Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen VATT:in ylijohtaja Juhana Vartiaisen mielestä Suomi tarvitsee kilpailukyky-ankkurin.
Se tarkoittaisi, että ammattijärjestöt toteaisivat yhteisvoimin, että vientiteollisuuden kilpailukyky on kaikkien palkankorotusten ankkuri.
”Jotkin ammattiliittojohtajat ovat kertoneet minulle, että Suomessa julkisen alan ammattiliitot ovat liian vahvoja ja itsetuntoisia, jotta ne voisivat alistua vientiteollisuuden vietäviksi. Yhteinen etumme olisi kuitenkin, että alistuisivat”, Juhana Vartiainen kirjoittaa Kuntalehdessä.
Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa vientiteollisuuden tulosopimukset tehdään ensiksi. Vartiaisen mukaan Suomi on pienenä euromaana vielä muita pohjoismaita paljon kipeämmin tällaisen teollisuuden palkka-ankkurin tarpeessa.
Kun vientiteollisuus toimii kovemmassa kansainvälisessä kilpailussa kuin kotimaiset palvelualat, julkisista toimialoista puhumattakaan, ei palkkojen nousupaine hänen mukaansa voi lähteä liikkeelle kahdesta jälkimmäisestä. Se johtaa ajan mittaan teollisuuden näivettymiseen.
”Tämä ei tietystikään tarkoita, että julkisia palkkoja pitäisi jotenkin polkea. …Sinänsä voisi toki olla viisasta vahvistaa kuntien ja valtion työnantaja-asemaa”, Vartiainen toteaa.
Hänen mukaansa julkinen valta on työnantajana poliittisille paineille altis ja siksi veronmaksajan näkökulmasta liian pehmeä.
Työvoimakustannukset ovat valtion ja kuntien suurin menoerä.
”Jokainen hyvinvointivaltion ystävä ymmärtää, että tiukka julkinen työnantajapolitiikka on tavallisen suomalaisen etu”, Juhana Vartiainen katsoo.
Hänen mukaansa suomalaiset hokevat mielellään, että maamme ei voi kilpailla tuotteiden hinnalla vaan ainoastaan niiden laadulla.
”Tämä on itsepetosta. Tuotteidemme laatu – ja johtajiemme ja innovoijiemme kyvykkyys – on mitä on, ja kun se otetaan annettuna, on työllisyyden kannalta parempi että kustannustasomme ei euroalueen sisällä ole liian korkea. Joka muuta uskoo, katsokoon Kreikkaa ja Espanjaa, jotka antoivat 2000-luvulla kustannustasonsa nousta surutta”.