Kansanedustaja Juhana Vartiainen (kok.) kirjoittaa blogissaan uskaltavansa väittää, että ”sekä vasemmisto-oppositio että sen kylkeen liimautuneet vihreät ovat erityisen alttiita mustamaalaamaan liberaalin oikeiston ja keskustan vaikuttimet”.
– Vasemmiston ja vihreiden mukaan me hallituksessa ”haluamme” kyykyttää köyhiä tai auttaa veroparatiisiyhtiöitä lapioimaan rahaa ulkomaille. Viime viikkoina on ihmetelty, miten me hallituksessa ”haluamme” ideologisista syistä ”yhtiöittää ja yksityistää” julkispalvelut, tuhota neuvolat ja ties mitä vielä, Juhana Vartiainen kuvailee.
– Raju pelotteluretoriikka kertoo poliittisesta heikkoudesta. Tiedän, mistä puhun, koska olen kokenut saman aiemminkin.
Vartiainen kertoo, miten ”koulun yhteiskuntaopin kirjasta jäi silloin mieleeni kuvaus kokoomuspuolueesta: jarruttajan roolissa kokoomuksen on vaikea saavuttaa politiikassa hallitsevaa asemaa”.
Runsaat 40 vuotta myöhemmin osat ovat hänen mukaansa vaihtuneet. Hyvinvointivaltion ylläpitäminen ikääntymisen ja globaalin markkinatalouden aikana vaatii uudistuksia, jotka ovat vasemmistolle ja ammattiyhdistysliikkeelle vaikeita: työn tarjonnan lisäämistä, kilpailuttamista ja ulkoistusta sekä työmarkkinoiden joustavuutta.
Vartiaisen mukaan nyt kokoomus on ”liberaalin optimisminsa ansiosta tässä uudistustyössä vahva tekijä”.
– Meitä pidetään Suomen uudistusmielisimpänä puolueena, eikä syyttä, Juhana Vartiainen kirjoittaa.
– Vasemmisto vastustaa ankarasti lähes kaikkia muutoksia, mutta se ei ole tarjonnut vaihtoehtoja hyvinvointivaltion rahoittamiseksi tai työllisyysasteen nostamiseksi. Järkidemarit kyllä tunnistavat ongelmat, mutta kun tarvittavia markkinaehtoisia reformeja ei hyväksytä, täyttyvät Demokraatti-lehden pikku artikkelit päivittelystä, kauhistelusta ja paheksunnasta – ilman analyysiä tai omia ratkaisuja.
Ihmisen vaikuttimien syyttäminen on hänestä paitsi epäkohteliasta myös ennen kaikkea epäuskottavaa.
– Kun pystyy perustelemaan mielipiteensä, ei tarvitse loukata poliittista vastustajaa tai kyseenalaistaa tämän motiiveja.
– Minäkin voin ”ymmärtää” ja itselleni selittää vasemmistopuolueiden toiminnan, ilman outojen viholliskuvien luomista. Uskon, että vasemmistokin haluaa hyvää, enkä ryhdy väittämään, että se oikeasti ”haluaa” köyhdyttää Suomen Venezuelan tapaisella suunnitelmataloudella. Voin silti uskottavasti ajatella, että vasemmistolla on repussaan ideologinen painolasti, joka johtaa kyvyttömyyteen hyväksyä Suomen kipeästi kaipaamia markkinaehtoisia uudistuksia.