Suomen Kuvalehdessä Korporatismin museosta kirjoittava kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen toteaa korporatismin (ammattikuntien valta, myös korporativismi) olleen Suomessa ylivoimaisesti kattavampaa kuin muualla, koska työmarkkinajärjestöille on annettu suorastaan veto-oikeus.
Hänen mukaansa nykymaailmaan kuuluvan avoimen ja tutkimusvetoisen valmistelun näkökulmasta ”kolmikanta” alkaa kuitenkin näyttää museotavaralta.
”Sen sijaan, että hyvän komiteatyön avulla valmisteltaisiin kattava ansiosidonnaisen työttömyysturvan uudistus, siitä neuvotellaan jonkinlaisena osapuolten nollasummapelinä, ilman minkäänlaista yritystä miettiä sitä, mikä olisi työttömien, julkistalouden ja kansantalouden kannalta paras ratkaisu”, Juhana Vartiainen valittelee.
Kansanedustajan mukaan hallitusohjelman yksi tärkeimmistä osista on paikallisen sopimisen uudistus. Se uhkaa osapuolten käsittelyssä vesittyä kokonaan tai jopa mennä väärään suuntaan.
”Hallituksen arvovallalle tärkeä ’yhteiskuntasopimus’ on antanut ammattiliitoille köydenpään, jota kiskomalla ne heikentävät kaikkia työelämäuudistuksia. Päävastuussa on toki hallitus, joka näin antaa tapahtua”, Vartiainen toteaa.
Hän sanoo ääriesimerkiksi ”työmarkkinalevottomuuksien” pelosta Lauri Ihalaisen (sd.), ”jonka uraan mahtuvat ainutlaatuisen suomalaiseen tapaan sekä työministerin että SAK:n puheenjohtajan roolit”.
”Ihalaisen mukaan hallituksen ei tule koskaan ajaa mitään sellaista työelämän muutosta, josta työmarkkinajärjestöt eivät ole päässet sopuun. Jos näin toimittaisiin, käytettäisiin hänen mukaansa ’poliittista ohituskaistaa’. Me muut tunnemme tämän Ihalaisen väheksymän ’ohituskaistan’ kaiketi Suomen valtiosääntönä”.
”Itse olen menettänyt uskoni siihen, että Suomea voisi uudistaa auvoisessa konsensuksessa. Kattava työehtosopimusten yleissitovuus yleiskorotuksineen ei ole sopusoinnussa eurojäsenyyden kanssa vaan muodostaa kustannuksia nostavan, niitä ylöspäin ajavan hirttosilmukan”, Juhana Vartiainen kirjoittaa.
Vartiainen sanoo, että ”näännyttävä poliittinen hivutus” järjestöjen kanssa voitavan lopettaa, jos hallitus tohtisi lakiteitse rajata yleissitovuuden vähimmäispalkkoihin. Sen jälkeen pienet yritykset voisivat vapaasti kilpailla ja luoda työtilaisuuksia.
”Tästä kiittäisivät Juha Sipilää paitsi työttömät myös tulevat historiakirjat, jotka kertoisivat hänen olleen se pääministeri joka vihdoin käänsi Suomen suunnan pysyvästi parempaan. Ja työllisyyden kasvaessa saattaisivat äänestäjätkin palkita vuonna 2019″.