Juha Vartiainen kirjoittaa Directors’ Institute Finlandin sivuilla julkaistussa blogissaan monien tunnustavan periaatteessa mielellään ”keynesiläistä” ajattelua, jonka mukaan julkisella kysynnällä on kokonaiskysynnän kautta vaikutuksia kansantalouteen.
Keynesiläisyydestä on kuitenkin hänen mukaansa tullut monelle veruke yleiselle leväperäisyydelle julkistalouden hoidossa.
– Tämä älyllinen laiskuus on kuitenkin este yleistä etua ajavalle järkevälle suhdannepolitiikalle. Todellinen nykypäivän keynesiläinen on nimittäin armoton fiskaalihaukka. Vain pitämällä huolen siitä, että julkinen talous on rakenteellisesti vahva, voimme ylipäänsä enää haaveilla siitä, että meillä on julkistalouden pelivaraa, jolla vaikutamme suhdanteisiin, Vartiainen toteaa.
Hän muistuttaa tilanteen olleen erilainen toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä. Silloin sosiaalimenot ja julkiset menot eivät olleet nykyisellä tasolla ja väestön suotuisa ikärakenne näytti antavan joka vuosi tilaa uusille hyvinvointimenoille.
Veronmaksajien kohortit kasvoivat ja poliitikot oppivat Juhana Vartiaisen mukaan ajattelemaan, että kasvu hoitaa alijäämät, vaikka niitä taantuman aikana tietoisesti kasvatettiinkin.
– Nykymaailmassa tuottavuuskasvun ennusteet ovat nuivia ja työikäinen väestö pienenee tai on ennallaan – niin Suomessa kuin monessa muussakin maassa. Siksi jokaisen keynesiläistä elvytystä suosittelevan täytyy todella tehdä kotiläksynsä ja osoittaa, että alijäämän tietoinen kasvattaminen todella parantaa hyvinvointia yli ajan, Vartiainen toteaa.
Hänen mukaansa ”kasvu hoitaa velat” -ajatus ei enää pidä paikkaansa. Tämän vuoksi Suomenkin finanssipolitiikassa on valittu lievän kiristämisen linja.
Jos nyt tietoisesti elvytettäisiin, johtaisi se Vartiaisen mukaan siihen, että muutaman vuoden kuluttua olisi vielä isompi rakenteellinen alijäämä ja kestävyysvaje.
– Siksi olisi pakko säästää vielä enemmän muutaman vuoden kuluttua, ja se puolestaan työntäisi talouden uudelleen taantumaan.
Juhana Vartiaisen mukaan keynesiläisyyttä ei ole hylätty mihinkään. Julkistalouden ahtaat raamit pakottavat yksinkertaisesti sen kurinalaisempaan käyttöön.
Julkistalouden kuntoon hoitaminen vaatii Vartiaisen mukaan kovaa poliittista johtajuutta ja halua sitoutua menokuriin tulevaisuudessakin.
– En ole varma, löytyykö sitä Suomesta vieläkään riittävästi. Jos ei löydy, tulemme vuodesta toiseen keikkumaan julkisen talouden ongelmissa, ilman kykyä minkäänlaiseen suhdannepolitiikkaan.