Joulu on yksi suomalaisten suosikkijuhlista. Juhla ja juhlimisen tavat ovat muuttuneet vuosien varrella, vaikka suosikit pitävät yhä tiukasti pintansa
– Joulu oli pimeän vuoden ajan juhla. Se korvasi kekrin. Kekri oli pitkään tärkein juhla ja silloin liikkui erilaisia kekripukkeja, tietokirjailija ja kulttuurintutkija Marjut Hjelt sanoo.
Kekrinä oli tapana syödä hyvin, ja se perinne on siirtynyt jouluun.
– Jouluna piti syödä hyvin, vaikka muuten talossa olisi ollut niukkaa ja puutettakin. Se, että jouluna söi hyvin, takasi viljaonnea tulevalle vuodelle, kertoo kulttuurin- ja perinteentutkija Merja Leppälahti Verkkouutisille.
– Kansanomaiseen taikuuteen kuului, että sama aiheuttaa samaa. Joulu oli merkittävä taitekohta vuodessa ja ajateltiin, kun syödään paljon niin ruokaa riittää koko vuodeksi. Jouluna ja kekrinä on ollut tapana ottaa ryyppyjä. Sillä varmistettiin seuraavan vuoden kasvukausi, Hjelt sanoo.
Kasvua saatettiin taata myös viemällä linnuille lyhteitä ulos, jotta ne eivät söisi jyviä viljasta kesällä.
Talonpoikainen joulu alkoi jo toinen päivä joulukuuta. Silloin pantiin olutta ja alettiin valmistaa jouluruokia. Varsinainen joulun vietto alkoi Tuomaan päivänä 21. päivä joulukuuta. Tämä koski ennen aikaan erityisesti miehiä, jotka pystyivät lopettamaan työnteon ja odottamaan joulua. Naisväki joutui sen sijaan ahertamaan jouluruokien parissa aina aattoon asti.
Suomessa joulua juhlitaan erityisesti jouluaattona eikä joulupäivänä, kuten monessa muussa maassa. Syy sille löytyy suomalaisesta saunasta.
– Aattona oli joulusauna. Juhlaan valmistauduttiin puhdistautumalla saunassa ja joulusaunan jälkeen juhla on alkanut. Silloin on otettu esiin jouluruoat ja mässäily on alkanut. Se on ollut merkittävä hetki, vaikka joulukirkko onkin ollut vasta joulupäivänä. Tavalliselle ihmiselle jouluruuilla herkuttelu on ollut iso asia, Leppälahti sanoo.
Joulu päättyi loppiaiseen. Nuutin päivää vietettiin aiemmin 6. päivä tammikuuta. Silloin nuoret miehet kävivät nuuttipukeiksi pukeutuneina vaatimassa kestitystä taloista.
Perinteiset jouluruoat ovat pitäneet pintansa
Merja Leppälahden mukaan perinteisimpiä jouluruokia, jotka ovat pitäneet pintansa suomalaisten joulupöydissä ovat erilaiset laatikot. Puuro on myös kuulunut suomalaisten joulun viettoon. Aiemmin Suomessa syötiin joulupöydässä ohrapuuroa. Riisipuuro löysi suomalaiseen joulupöytään vasta 1900-luvulla.
– Kinkku on joulupöydässä varsin tuore tulokas. Joulupöydässä on ollut tarjolla kuitenkin aina jotain lihaa ja kalaa. Rannikolla, jossa on kalastettu paljon, joulupöydässä on ollut hyvää kalaa. Muualla Suomessa on ollut tarjolla esimerkiksi lammasta tai jotain muuta lihaa, mitä talossa on sattunut olemaan, Leppälahti sanoo.
Jos kinkku on nykyään monen joulupöydän suosikki, niin varsin monessa taloudessa tupaan kannetaan myös joulukuusi. Perinne on tullut Suomeen Saksasta.
– Tiedämme, että Saksassa on ollut joulukoristeena kuusia jo 1500-luvulla. Pohjolassa joulukuusia on ollut 1700-luvulla ainakin Ruotsissa. Suomessa ensimmäinen joulukuusi oli vuonna 1829 senaattori Klinckowströmin kodissa, Merja Leppälahti sanoo.
Uskonpuhdistuksen myötä joulukuusi yleistyi ensin Saksassa ja levinnyt muualle Pohjois-Eurooppaan.
– Martti Lutherin kerrotaan olleen metsässä ja nähneen siellä kuusen ja lunta ja tähtiä. Se sopi reformaation henkeen, jossa kaikesta kultaisesta haluttiin pois. Tällaisen luonnon elementin ajateltiin sopivan hyvin ajan henkeen. Tämä tarina ei kuitenkaan ole totta ja tarinat ovat sepitettyjä. Joulukuusen synty liitetään usein kuitenkin juuri Lutheriin.
Joulupukki ja tontut muuttivat Korvatunturille 1920-luvulla
Joulupukki ja tontut eivät ole suinkaan asuneet aina Korvatunturilla eikä tontuilla ollut mitään tekemistä joulun kanssa.
– Tonttu viittaa ruotsin kielen tonttia tarkoittavaan sanaan. Tonttu viittaa paikan haltijaan. Talon haltija oli mukana kaikissa talon touhuissa. Se oli tyytyväinen, jos ei ryypätty ja rellestetty, sanoo Marjut Hjelt.
Joulutontut tulivat 1800-luvulla saksalaisista lastenkirjoista Ruotsin kautta Suomeen. Korvatunturille joulupukki muutti Markus-sedän radio-ohjelman myötä.
– Lastenohjelmien pitäjä Markus Rautio ilmoitti radiossa vuonna 1927, että Lapissa on Korvatunturi, jossa asuu Joulupukki ja hänellä on tonttuja apunaan. Oikein suomalaiset joulutontut syntyivät vasta Markus-sedän myötä.
Suomessa on kekristä lähtien kiertänyt kekripukkeja. Myöhemmin tämä perinne siirtyi nuuttipukkeihin ja lopulta joulupukkeihin, jotka alkoivat kiertämään talosta taloon 1800-luvulla. Matkan varrella pukkien brändi on kohentunut huomattavasti.
– Kekripukit olivat aika hurjan näköisiä. Kekripukit olivat yleensä nuoria miehiä. Heillä oli turkki käännetty väärin päin, kasvot olivat peitossa ja esimerkiksi keritsimet saattoivat olla nokkana. He kävivät pyytämässä talosta kestitystä tai uhkasivat särkeä uunin, Hjelt sanoo.
– Kekripukit ovat joulupukin suomalainen esiaste. Se oli karnevalistinen perinne. Nuorten täytyi saada hullutella jollain lailla ja tämä oli yksi sen purkautumiskeinoista. Lapset saattoivat pelätä kekripukkeja, joten niitä käytettiin myös kasvatuksen välineenä.
1300-luvulla elänyt Myran piispa Nikolaos oli hyväsydäminen ihminen, joka muisti lapsia ja vähäosaisia. Hänen hahmostaan on kehittynyt vähitellen Santa Claus.
– Perinne siirtyi ensin varsinkin Hollantiin. Sieltä perinne siirtyi Amerikkaan. Meillä pukit olivat aluksi hyvin arkisissa vaatteissa, Hjelt sanoo.
Hänen mukaansa tänä päivänä suomalaisissa pukeissa on hyvin vähän jäljellä nuuttipukki-perinnettä. Tämän päivän joulupukki on tuontituote.
– Minun lapsuudessani vielä uhattiin, että joulupukilla on mukanaan piiska, jos lapset ovat olleet tuhmia. Tänä päivänä amerikkalainen kulttuuri on painanut kovasti päälle ja meilläkin pukit ovat vaihtuneet punapukuisiin ja valkopartaisiin pukkeihin.