Kirjailijoiden Gerald L. Posnerin ja John Waren tekemässä Josef Mengelen elämäkerrassa on lähteinä käytetty arkistomateriaalin lisäksi Josef Mengelen kirjeenvaihtoa, päiväkirjoja, omaelämäkerran käsikirjoitusta sekä hänen poikansa Rolf Mengelen haastattelua.
Vuonna 1911 syntynyt Josef Mengele kasvoi varakkaassa katolilaisessa yrittäjäperheessä. Opiskellessaan lääketiedettä Münchenissa hän kiinnostui genetiikasta ja evoluutioteorioista. Samalla Mengele sai vaikutteita kansallissosialismista ja sitä kautta rotuhygieniasta. Lääkäriopintojen ohella Mengele teki väitöskirjaa antropologiasta.
Vuonna 1937 Mengelen ura sai merkittävän käänteen, hän pääsi tutkimusapulaiseksi Frankfurtin yliopistoon perinnöllisyystieteen ja rotupuhtauden laitokselle. Samana vuonna Mengele liittyi NSDAP:n jäseneksi ja hakeutui SS:n (Schutzstaffel) palvelukseen.
Sodassa Mengele toimi lääkintäjoukoissa ja sai ensimmäisen luokan rautaristin, hänen todettiin olleen erityisen lahjakas lääkintäupseeri. Ajoittain hän työskenteli myös rotu- ja uudelleensijoitusvirastossa, sen tehtävänä oli seuloa valloitettujen alueiden väestöä.
Auschwitzin kuolemanenkeli
Toukokuussa 1943 SS -kapteeni Mengele sai toivomansa siirron Auschwitzin keskitysleirille. Hän näki leirin ennen kaikkea suunnattomana ihmislaboratoriona.
SS-lääkärit seuloivat tulijat ja monesti Mengele osallistui itse valintoihin. Usein operettisävelmiä työnsä aikana vihellelleen tohtorin käden viittaus määritti, kuka jäi eloon ja kuka joutui kaasukammioon. Yleensä jälkimmäiseen ryhmään joutuivat erityisesti vanhukset ja vammaiset. Orjatyövoimaksi kelpuutetut siirrettiin varsinaiselle leirille.
Vangeille Mengele teki lääketieteellisiä kokeitaan, joista tunnetuimmat liittyivät rotututkimukseen ja erityisesti kaksosiin. Yhtenä tavoitteena oli pyrkiä säätelemään ihmisten geeniperintöä sekä parantaa saksalaisten syntyvyyttä ja luoda arjalainen superrotu. Tähän liittyivät myös tuskalliset kokeet muuttaa silmien väri siniseksi. Kokeiden jälkeen osa uhreista eliminoitiin tarpeettomina, mutta henkiin jääneitäkin oli paljon.
Mengele saavutti nopeasti tehokkaan ja armottoman miehen maineen. Nimitys kuolemanenkeli ei ollut liioittelua.
Pakoon!
Vuoden 1944 lopulla Saksan tappio alkoi näyttää varmalta ja Mengele poistui Auschwitzista tammikuun puolivälissä 1945. Hän vaihtoi SS -univormunsa tavalliseen Wehrmachtin upseerin asuun ja onnistui liittymään erään kenttäsairaalaan henkilökuntaan.
USA:n joukot pidättivät Mengelen kesäkuussa 1945. Entinen SS -lääkäri käytti kuulusteluissa omaa nimeään, mutta hän ei paljastunut, vaikka oli ollut keväästä lähtien ollut etsityimpien sotarikollisten listalla. Kaoottisissa oloissa tiedonkulku ei ollut paras mahdollinen ja Mengele vapautettiin syyskuussa 1945. Hän muutti nimensä Fritz Hollmanniksi ja onnistui pääsemään rengiksi eräälle baijerilaiselle maatilalle.
Mengele työskenteli maatilalla aina vuoteen 1949, jolloin hän päätti siirtyä ulkomaille. Mengelen taloudellisesti menestynyt suku auttoi järjestelyissä ja lähes agenttitarinoihin verrattavan matka Argentiinaan onnistui kuin ihmeen kaupalla.
Argentiinassa oli paljon saksalaisia, jotka auttoivat tohtoria. Argentiinassa Mengele esiintyi liikemiehenä muun muassa nimellä Helmut Gregor. Maaliskuussa 1959 Mengele siirtyi Paraguayhin, missä hän katsoi olevansa paremmassa turvassa.
Mengele oli hermostunut erityisesti sen jälkeen, kun Adolf Eichmann oli kaapattu vuonna 1960 Argentiinasta Israeliin. Pelkoon oli syytäkin, sillä Israelin tiedustelupalvelu Mossad oli perustanut erillisen Mengele -ryhmän, joka toimi useissa valtioissa. Samoin Länsi-Saksan viranomaiset tekivät luovutuspyyntöjä Mengelestä niihin valtioihin, joissa hänen kulloinkin epäiltiin asuvan. Mengeleä etsii myös kuuluisa Simon Wiesenthal.
Mengele päätti siirtyä varmuuden vuoksi Brasiliaan vuonna 1960. Sielläkin oli fanaattisia tukijoita, jotka auttoivat piilopaikkojen löytämisessä. Ne olivat yleensä maatiloja. Mengele käytti useita salanimiä ja vaihtoi asuinpaikkaansa, mutta jatkuva pakolaiselämä ja pelko kaappauksesta kalvoivat henkisesti.
Ihmisjahti sai maailmanlaajuista julkisuutta. Samalla erilaiset huhut Mengelestä ja hänen olinpaikastaan levisivät, sanomalehdet kertoivat mitä erilaisimmista paikoista, missä hänet oli nähty.
Mengeleä ei koskaan saatu oikeudenkäyntiin, mutta vuosikymmenten pakeneminen ja varovaisuus oli jättänyt jälkensä. Elämäkertateoksen mukaan Mengele oli 1970 -luvun lopulla hyvin sairaalloinen ja ahdistunut. Helmikuussa 1979 Mengele sai uidessaan halvauskohtauksen ja pelastusyrityksistä huolimatta hän menehtyi.
Kiihkeimmät natsien metsästäjät epäilivät silti Kuoleman enkelin olevan yhä jossain Etelä-Amerikassa. Osasyy turhaan etsintään oli Mengelen suvun vaitonaisuus asiasta. Viimein vuonna 1985 eräs hauta avattiin São Paolossa ja siinä olleen ruumiin vahvistettiin olleen Josef Mengele.
Jarkko Kemppi
Gerald L. Posner & John Ware: Josef Mengele. Elämä ja teot. 394 sivua. Englannin kielestä kääntänyt Pertti Jokinen. Minerva Kustannus Oy.