Yleistä on korvata osa raaka-aineesta halvemmalla samankaltaisella ainesosalla tai ilmoittaa väärä kasvitieteellinen tai maantieteellinen alkuperä. Aitoustutkimuksen yksi lähtökohta on analysoida merkkiyhdisteiden vaihtelua aidossa raaka-aineessa.
Anja Primetta havaitsi väitöstutkimuksessa merkittäviä eroja suomalaisten ja turkkilaisten mustikoiden (Vaccinium myrtillus) sokeriosuuksissa. Logistisen regression malli luokitteli mustikat 96,7 prosenttisesti oikein maantieteelliseen alkuperän mukaan.
Primetan mukaan tarvittaisiin kuitenkin lisätutkimuksia, jotta voitaisiin varmistaa, onko kyseessä pysyvä vai satunnainen ero.
Hänen mukaansa jokaisen lajin, jopa lajikkeen, marjoilla ja hedelmillä on oma flavonoidiprofiili, joka tarkoittaa niille tyypillisiä yhdisteitä.
– Eri sukujen välillä on suuria eroja, mutta jopa saman suvun lajeilla voi löytyä eroja tässä profiilissa. Eroja voidaan hyödyntää tuotteen aitoutta tutkittaessa. Tutkimuksessa havaittiin, että puolukalle tyypillinen yhdiste kversetiini HMG-rhamnosidi puuttui mustikasta, juolukasta sekä puolukan ja mustikan välisestä hybridistä, Primetta toteaa väitöstiedotteessaan.
Esimerkiksi kaukasianmustikalle (Vaccinium arctostaphylos) olivat tyypillisiä antosyaanien sambubiosidijohdannaiset, joita ei löydetty muista Vaccinium-lajeista.
Primetan mukaan sitrushedelmä- ja omenamehuväärennökset sekä väärennetty viini ovat yleisimpiä marja- ja hedelmäpohjaisia tuoteväärennöksiä.
– Pohjoisista Vaccinium-marjoista mustikan ravintolisiä on väärennetty seljan ja Morus-puiden marjoilla, mustaherukoilla, juolukoilla, puolukoilla ja synteettisillä väriaineilla, hän kertoo.
Primetan mukaan väärennös on mahdollista havaita analysoimalla tuotteen flavonoideja. Yleensä on kuitenkin käytettävä useampaa kuin yhtä analyysitekniikkaa.
FM Anja Primetan väitöskirja Phenolic compounds in the berries of the selected Vaccinium species. The potential for authenticity analyses tarkastetaan perjantaina 7. helmikuuta Itä-Suomen yliopistossa.