Jonkka kiinnittääkin ministeriön huomiota velvollisuuteen noudattaa toiminnassaan julkisuusperiaatetta sekä julkisuuslain säännöksiä.
VM käytti vakuusasiakirjojen julkisuuden arviointiin asianajopalveluita. Ministeriö perusteli menettelyään vakuusasiakirjojen julkisuuden arvioinnin vaikeudella ja sillä, että vastaavanlaisesta tilanteesta ei ollut ennakkotapauksia.
Jonkka katsoo, että oikeuskanslerille toimitetun selvitysaineiston perusteella syntyi sellainen kuva, että suomalainen asianajotoimisto ei pelkästään antanut ministeriölle juridista konsultaatioapua vaan osallistui konkreettisesti päätöksen muokkaamiseen ja päätöksen perustelujen kirjoittamiseen.
– Lainsäädännön perusteella ei ole suoranaista estettä sille, että ministeriö hankkii oikeudellisia asiantuntijaneuvoja tai -palveluita asianajotoimistoilta, Jonkka toki sanoo.
Hän kuitenkin muistuttaa, että julkisuuslain tunteminen ja julkisuusperiaatteen noudattaminen kuuluu virkamiehen virkavelvollisuuksiin ja ministeriöiden on huolehdittava siitä, että niillä on riittävää julkisuuslain tuntemusta. Asianajopalveluiden käyttäminen on oikeuskanslerin mukaan perusteltua lähinnä oikeudellista erityisasiantuntemusta vaativissa kysymyksissä silloin, kun ministeriössä ei ole tällaista asiantuntemusta.
Päätös myös VTV:lle tiedoksi
– Julkisuuslain soveltamisessa ei ministeriötasolla pääsääntöisesti pitäisi olla perusteltua tarvetta asianajopalveluiden käyttämiseen, Jonkka sanoo ja korostaa, että asiakirjajulkisuudesta päättämisessä on kyse viranomaisen ratkaisutoiminnasta ja viranomaisen on myös itse arvioitava, miltä osin se voi käyttää esimerkiksi asianajotoimiston arvioita lopullisen päätöksentekonsa tukena.
Kysymys asianajopalvelujen ostamisesta suomalaiselta asianajotoimistolta liittyy valtion varojen käytön perusteltavuuteen. Tämän vuoksi Jonkka on lähettänyt päätöksensä myös valtiontalouden tarkastusvirastolle tiedoksi ja harkittavaksi, antaako asianajotoimiston oikeudellisiin palveluihin turvautuminen tämänkaltaisissa tilanteissa tarkastusvirastolle aiheen harkita joihinkin toimenpiteisiin ryhtymistä.
Ministeriön päätöksen valmisteluvaiheessa ministeriölle esitetyn näkemyksen mukaan päätösluonnoksen julkisuusarvioinnit vaikuttivat johtavan sääntelyä laajempaan salassapitoon. Ministeriön arvioinnin lopputulos huomioon ottaen Jonkka kuitenkin kiinnittää valtiovarainministeriön huomiota siihen, että viranomaisen tulisi käyttää harkintavaltaansa julkisuusmyönteisesti.
Pelkkä linkki Internet-sivuille ei riitä
Oikeuskanslerille tehdyissä kanteluissa arvosteltiin valtiovarainministeriön toimia myös siitä, että se ei julkistanut kaikkia Kreikka-vakuuksiin liittyneitä asiakirjoja korkeimman hallinto-oikeuden antaman päätöksen mukaisesti.
Heti korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen ministeriö lähetti valittajille sähköpostilla linkin ulkoisille internet-sivuilleen, jonne ministeriö oli laittanut neljästä sopimuskokonaisuudesta vain yhden. Tämä menettely ei Jonkan mukaan täyttänyt ministeriölle kuuluvaa velvollisuutta antaa pyydetyt asiakirjat siten kuin korkein hallinto-oikeus oli päätöksessään edellyttänyt.
Sittemmin ministeriö korjasi puutteen laittamalla ulkoisille verkkosivuilleen myös kolmeen muuhun sopimuskokonaisuuteen kuuluvat asiakirjat sekä pankkeja koskevan oheiskirjeen. Oikeuskanslerin mukaan olisi ollut myös perusteita antaa tieto asiakirjoista valittajatahojen lisäksi myös niille, jotka olivat aiemmassa vaiheessa pyytäneet asiakirjoja ministeriöltä.
Jonkka toteaa ratkaisussaan myös, että julkisuuslain mukainen oikeus tiedonsaantiin viranomaisen hallussa olevasta asiakirjasta ei merkitse sitä, että viranomaisella olisi velvollisuus julkistaa pyynnön kohteena olevia asiakirjoja yleisölle laajemminkin esimerkiksi ulkoisilla verkkosivuilla.
