Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan päätavoitteena on, että kaikki potilaat, jotka tarvitsevat elinsiirron, saavat elinsiirteen oikea-aikaisesti ja yhdenvertaisesti.
Ministeriön mukaan Suomessa tehdään elinsiirtoja liian vähän, koska elinsiirtoon sopivista elimistä on jatkuva pula. Joka vuosi 5-10 prosenttia elinsiirtoa odottavista kuolee, koska sopivaa siirrännäistä ei löydy ajoissa.
Elinsiirtojen lisääminen edellyttää, että kaikki mahdolliset elinluovuttajat tunnistetaan, omaisten hyvään kohtaamiseen kiinnitetään erityistä huomiota, ja että elinluovuttajan hoitoon liittyvä osaaminen ja resurssit ovat riittävät.
Tarvitaan kansallinen koordinaattori
Toimintasuunnitelman mukaan Suomeen tarvitaan elinluovutustoimintaa ohjaava kansallinen koordinaattori sekä valtakunnallinen elinluovutustoiminnan ohjausryhmä.
Koordinaattorin ja ohjausryhmän tehtävinä olisi vastata toiminnan kansallisesta kehittämisestä, ohjauksesta ja seurannasta. Elinsiirtokeskus vastaa jatkossakin lakisääteisistä tehtävistään.
Erityisvastuualueet eli tulevat sote-alueet vastaisivat toiminnan ohjauksesta ja seurannasta alueellaan. Jokaiselle sairaalalle, jossa elinluovutukset ovat mahdollisia, olisi turvattava riittävät resurssit toiminnan järjestämiseen.
Jokaiseen elinluovutussairaalaan tarvitaan elinluovutustyöryhmä vastaamaan sairaalansa elinluovutustoiminnasta ja koulutuksesta. Koulutusta on tarkoitus järjestää aiempaa säännöllisemmin.
Munuaissiirtoja myös eläviltä luovuttajilta
Kaikista elinsiirroista 65 prosenttia on munuaissiirtoja. Hyvin toimiva munuaissiirre säästää yhteiskunnan varoja puoli miljoonaa euroa dialyysihoidon kustannuksiin verrattuna.
Suomessa odotusaika munuaissiirtoon on viime vuosina pidentynyt, koska epäsuhta siirteiden määrän ja niitä tarvitsevien välillä on kasvanut. Elävältä luovuttajalta tehdyillä munuaissiirroilla voidaan lisätä näitä elinsiirtoja. Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa näiden siirtojen osuus kaikista aikuisten munuaissiirroista on huomattavan paljon suurempi kuin Suomessa.
Vaikka Suomessa siirryttiin vuonna 2010 kuolleen luovuttajan oletettuun suostumukseen, elinluovutuskortin allekirjoittamista pidetään edelleen tärkeänä. Kortti muistuttaa kertomaan elinluovutustahdosta läheisille, ja se varmistaa oman tahdon toteutumisen.
Tavoitteena on, että vuoteen 2018 mennessä 70 prosenttia aikuisista on kertonut elinluovutustahtonsa jollekin läheiselleen.