Joka neljäs keskenmenon saanut kokee jääneensä ilman empatiaa terveydenhuollossa

Neljännes keskenmenon kohdanneista kokee, että heitä ei ole kohdattu terveydenhuollossa lainkaan empaattisesti. Asia ilmenee lapsettomien yhdistys Simpukan tekemän kyselytutkimuksen vastauksista.

Vastauksissa toistuvat kokemukset huolten sivuuttamisesta sekä keskenmenon kokeneen jättämisestä yksin. Kyselyvastausten mukaan keskenmenojen hoito näyttäytyy kirjavana ja sirpaleisena. Terveydenhuollon palvelut näyttäytyvät sekavana palveluviidakkona, jossa hoitoa ja tukea saavat todennäköisimmin he, jotka sitä jaksavat etsiä

Keskenmenon kohdanneet kokevat, että potilaita pompotellaan hoitopaikasta toiseen, ja moni jää ilman tärkeitä hoito-ohjeita ja jopa kivunhoitoa. Täysin hoidotta kokee jääneensä joka kymmenes keskenmenon kokenut.

Erityisen tärkeää asiallinen ja ystävällinen kohtaaminen on silloin, kun keskenmenon kokeneella on taustalla tahattoman lapsettomuuden kokemus. Keskenmenoa saattaa olla edeltänyt useiden vuosien lapsettomuuskokemus sekä henkisesti ja fyysisesti raskaat ja kalliit hedelmöityshoidot.

– Tahaton lapsettomuus on yksi elämän suurimmista kriiseistä. Keskenmenon kokemus on valtava suru jo valmiiksi kuormittuneessa tilanteessa. Tilannetaju ja kohtaamistaidot ovat ensiarvoisen tärkeitä keskenmenon hoidossa, sanoo Simpukan toiminnanjohtaja Piia Savio tiedotteessa.

Keskenmenosta toipuminen vie pitkään

Simpukan kyselyn tulosten mukaan keskenmeno voi aiheuttaa kokonaisvaltaisia ja pitkäkestoisia hyvinvointihaittoja ja heikentää psyykkistä vointia. Kyselyyn vastasi 761 henkilöä.

Vastausten mukaan lähes kaikilla keskenmenon kokeneilla (95 prosenttia) on huomattavia pelkoja siitä, että uusi raskaus ei jatku normaalisti. Viidennes (21 prosenttia) kertoo keskenmenon vaikuttaneen negatiivisesti heidän lapsilukutoiveeseensa tai toteutuneeseen lapsilukuunsa.

Terveydenhuollon ammattilaisten asenteissa olisi parantamisen varaa

Harva saa ammattimaista psyykkistä tukea. Reilu neljännes (28 prosenttia) kokee, että heitä ei kohdattu terveydenhuollossa lainkaan empaattisesti. Empaattisesti kohdatuksi kertoi tulleensa noin puolet.

Kolmen vuoden kuluttua keskenmenosta selkeä enemmistö vastaajista (65 prosenttia) koki yhä jotakin psyykkistä, sosiaalista tai fyysistä hyvinvointihaittaa. Psyykkiset haitat, kuten pelot, mielialanvaihtelut, ahdistus ja itsesyytökset, korostuvat.

Simpukka on tehnyt pitkään vaikuttamistyötä sen eteen, että keskenmenon kohdannut kohdattaisiin terveydenhuollossa hyvin. Simpukan saamien yhteydenottojen mukaan tietoisuus keskenmenojen hyvästä hoidosta ja hoidon merkityksestä on nyt lisääntynyt. Saatu hoito on ollut aiempaa empaattisempaa.

– Olemme äärettömän iloisia saamastamme tiedosta keskenmenojen parantuneesta hoidosta. On ollut tyrmistyttävää kuulla, että keskenmenoa on vähätelty, tapahtuneesta on syyllistetty keskenmenon kokenutta ja hoito on jätetty kokonaan antamatta. Hyvä keskenmenon hoito lisää fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia sekä rohkaisee toivomaan uutta raskautta. Se on erittäin tärkeää sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta, Savio kiittää.

Keskiviikkona 15. lokakuuta 2025 vietetään keskenmenon kokeneiden päivää, joka antaa äänen keskenmenon kokeneille. USA:sta lähtöisin olevaa “Pregnancy and Infant Loss Remembrance Day” -muistopäivää on vietetty vuodesta 2002 alkaen. Simpukka toi päivän vieton Suomeen vuonna 2021. Päivä muistuttaa, että elämänkokoista menetystä on lupa surra.

Noin 15 prosenttia todetuista raskauksista päättyy keskenmenoon. Keskenmeno on elämän perusteita ravisteleva kriisi, jota värittävät suru, epäonnistuminen, ahdistus, häpeä ja syyllisyys.