Tämä tarkoittaa satoja hiv-tartuntoja, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Näiden henkilöiden tartunta pitäisi todeta ja heidät ohjata hoidon piiriin mahdollisimman pian.
Lääkehoidon ansiosta hiv-tartunnan saaneet voivat elää tartunnastaan huolimatta tavallista elämää: opiskella, käydä töissä ja saada lapsia.
Onnistunut lääkehoito pienentää merkittävästi hivin tartuttavuutta ja vähentää uusia tartuntoja − suojaamattomassa seksissä tartunnan riskin katsotaan olevan teoreettinen.
Tavoitteena 90-90-90
Yhdistyneiden kansakuntien hiv/aids-ohjelman UNAIDS:n tavoite hiv-epidemian nujertamiseksi on vuoteen 2020 mennessä, että 90 prosentin hiv-positiivisista tulee tietää tartunnastaan, 90 prosentin henkilöistä, joilla on todettu hiv, tulee olla lääkehoidossa ja 90 prosentilla hoitoa saavista viruksen tulee olla veressä mittaamattomissa.
THL:n mukaan jotta 90 prosenttia hiv-positiivisista tietäisi statuksensa Suomessa, pitää testausta entisestään tehostaa, monipuolistaa ja sen esteitä poistaa.
– Hoitoon liittyvät tavoitteet meillä todennäköisesti toteutuvat, mutta tämän varmistamiseksi tarvitaan hivin kansallinen hoitorekisteri.
Koko väestöllä pitää olla riittävät tiedot hivistä
THL:n mukaan erityisesti on huolehdittava siitä, että nuoret saavat tietoa hivistä ja siltä suojautumisesta osana laaja-alaista, myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ja maahanmuuttajat huomioivaa seksuaalikasvatusta.
Hiv-tartunnat ovat jakautuneet maassamme epätasaisesti. Yleisväestössä hiv on harvinainen, kun taas tietyissä väestöryhmissä (seksityötä tekevät, vangit, pistämällä huumeita käyttävät) se on merkittävä ongelma.
Perusterveydenhuolto tavoittaa usein huonosti ihmisiä, jotka kuuluvat hivin suhteen korkean riskin väestöryhmiin, sillä heiltä voi puuttua oikeus terveyspalveluihin tai leimaaminen voi sulkea heitä palveluiden ulkopuolelle.