Osallistuin viime viikonloppuna ”kasvattajaseurani” Kokoomuksen Nuorten Liiton 85-vuotisjuhliin. Mukava juhla. Toimin 90-luvun KNL:n eri tasoilla, lopuksi liiton pääsihteerinä. Pääsihteerikaudellani julkaistiin historiateos ”Kaksi askelta edellä”, jossa nimenkin mukaisesti vakuutettiin liiton olleen vuosikymmeniä uusien tuulien tuoja. Onko nyt?
KNL:n tuoreinta ohjelmaa on arvioitu runsaasti. Tässä omassa arviossani tarkastelen joitakin sen ulottuvuuksia lähinnä työ- ja elinkeinopolitiikan osalta.
Ohjelma on napakasti tiivistetty ja täynnä lukuisia tuttuja vaatimuksia, jotka useimmat voin allekirjoittaa. Kokoomusnuoret ovat edellä Kokoomusta, mutta mielestäni osin jopa jäljessä siitä mitä Kokoomusnuoret linjasivat pian 20 vuotta sitten. Tuolloin liitossa oli jonkinasteinen oikeisto- ja vasemmistoblokki, mutta kokonaisuutena näkemykset olivat vähintäänkin samanlaisia kuin nyt.
Esimerkiksi työn vastaanottamisen kynnyksen alentamisesta puhuttiin 1990-luvun KNL:ssä voimakkaasti. Silloin ymmärrettiin paremmin kuin nyt se, että tarvitaan työtä tekeviä suomalaisia jotta olisi verotuloja hyvinvointipalveluittemme rahoittamiseksi.
Hoimme loputtomiin, että työn vastaanottaminen olisi aina työttömyyttä kannustavampi vaihtoehto. Suoraviivaisesti työttömyysturva pienemmäksi ja työttömille velvollisuus ottaa tarjottu työ vastaan.
Syynä oli se, että tuolloisten nuorten tuoreessa muistissa oli 90-luvun alun lama ja kriisitietoisuus hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseksi oli korkealla. KNL on nyt osaltaan omilla linjauksillaan nyt palauttamassa tätä tietoisuutta. Ja se on tärkeää sillä nykyään ei puhuta riittävästi ns. kannustinloukku-ongelmasta. Saati sitten toimita.
Suomen keskeisiä haasteita on työn pitäminen täällä. Ehkä merkittävin KNL:n ohjelmassa tunnistettu asia onkin sen tietoisuus, että nimenomaan pk-yrityssektori tarvitsee (vero-) kannusteista. Suomalaisten työllistämisen vastuu kun on yhä enemmän pienien ja keskisuurten yritysten harteilla.
Ontoksi ohjelma jää perusteluiden osalta, mutta en kuitenkaan usko, että kirjoittajat olisivat ilman huolellista taustatyötä linjaukset tehneet. Esimerkiksi verotusta ohjelmassa ei käsitellä kovin syvällisesti, mutta silti siitä huokuu se, että tulee huolehtia ettei verotuksemme ylitä sietokykyä. Veronkorotuksilla ei paranneta yritysten investointi-, työllistämis- ja kasvumahdollisuuksia.
Nuoret vaativat nyt rohkeammin julkisten menojen kasvun hillitsemistä. Siihen vastaa myös eräs toinen ohjelma, joka sekin voi olla osin seurausta 90-luvun ohjelmatyöstä silloisten KNL-toimijoiden myötä. Hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmassa nimittäin linjataan runsaasti julkisen palvelutuotannon tuottavuuden ja vaikuttavuuden kohentamiseen liittyviä toimia. Siinä luvataan esimerkiksi tehokkaampaa työnjakoa palvelujen tuotannossa väljentämällä kelpoisuusvaatimuksia muun muassa palvelutuotannon eri tehtävissä. Tähän liittyy palveluiden ulkoistamiskehityksen vauhdittuminen, lupa- ja hakemusmenettelyjen joustavoittaminen ja julkisen palvelun parantuminen. Hyvä niin.
Mitä sitten tulee KNL:n ohjelman kohua herättäneisiin kirjauksiin. Harkitsemattomia eikä niillä lopulta ole muuta merkitystä kuin siinä, että ohjelma nousi keskusteluun. Keskitytään siihen mikä on mahdollista – ja kohtuuden rajoissa.
Anssi Kujala on Suomen Yrittäjien varatoimitusjohtaja