Valtiotieteiden tohtori Jenni Haukion muistelmateos Sinun tähtesi täällä. Vuodet tasavallan presidentin puolisona (WSOY) ilmestyy tänään. Siinä Sauli Niinistön puoliso kertoo isänmaan palvelun vuosistaan, joiden hän sanoo olleen ”suuri ilo ja kunnia” sekä ”upea isänmaallinen luottamustehtävä, jonka parissa olen päässyt osalliseksi lukuisista historiallisista tapahtumista”.
Jenni Haukio sanoo kirjoittavansa ainutlaatuisista elämänsä hetkistä. WSOY:n mukaan ”Sinun tähtesi täällä kertoo siitä näkyvästä ja näkymättömästä työstä, jota Haukio on isänmaan hyväksi tehnyt kymmenen vuoden ajan. Hän kirjoittaa kohtaamistaan ihmisistä, avaa presidentin puolison roolia sekä kertoo työstään itselleen läheisimpien teemojen parissa. Näihin lukeutuvat luonnon ja eläinten suojelu, lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen, lottien ja veteraanien henkisen perinnön vaaliminen sekä suomalainen kirjallisuus, taide ja kulttuuriperintö”.
Kirjoittajansa näköisessä teoksessa Haukio kertoo herkästi myös muun muassa perheensä historiasta, runoista ja presidenttiparin arjesta.
Poliittista analyysia ei ole. Haukio vihjaa, että ”sen sijaan odotan innolla puolisoni toivottavasti jo lähivuosina ilmestyviä poliittisia muistelmia”.
Jenni Haukio toteaa, ettei presidentillä ja hänen puolisollaan ole mahdollisuutta toimia nimettömänä vaan he tulevat käytännössä lähes jokaisessa tilanteessa tunnistetuiksi.
– Lisäksi elämäämme liittyy jatkuva tietoisuus mahdollisuudesta päätyä jonkin arkielämän sinänsä merkityksettömän tilanteen kautta mediajulkisuuteen, jatkuva median havainnoivan katseen alla oleminen erilaisissa edustustilaisuuksissa sekä myös liikuttaessa siviilielämässä perheen kesken, Jenni Haukio kirjoittaa.
– Viimeisten yhdentoista vuoden ajan olen viime kädessä myös siviilielämäni erilaisissa tilanteissa ollut ihmisille nimenomaan tasavallan presidentin puoliso. Tämä lähtökohta on ollut pakko hyväksyä, vaikka se joskus onkin hankaloittanut kykyäni luottaa ihmisiin.
Haukio kertoo päässeensä lähimmäs anonymiteettiä ulkoretkillä koiran kanssa.
– Lippalakki, pipo ja aurinkolasit ovat jo vuosia olleet arkielämäni korvaamattomia varusteita.
Hänellä on hauskojakin episodeja näistä tilanteista.
– Kerran pysähdyin Lennun kanssa lenkkeillessäni juttelemaan erään toisen koiranomistajan kanssa, joka heti alkuun totesi, että »sinulla on samanlainen koira kuin presidentillä!» Lennulle meillä olikin tuolloin vanhempieni vitsillä keksimä peitenimi »Aksu». Harvoin, mutta silloin tällöin tulin tätä lempinimeä käyttäneeksi, koska en monestakaan syystä yksin koiran kanssa liikkuessani halunnut kenelle tahansa vastaantulijalle henkilöllisyyttäni paljastaa, Haukio kertoo.
– Jutustelumme edetessä tämä toinen, naispuolinen koiranomistaja alkoi kertoilla olleensa kerran koirapuistossa samaan aikaan kuin »Niinistö ja Lennu» jatkaen innostuneena, että turvamiehet olivat tarkkailleet tilannetta lähietäisyydeltä. Tässä vaiheessa katsoin »Aksun» kanssa parhaaksi lähteä vähitellen jatkamaan matkaa.
Useimmiten Lennu toki oli Lennu hänen mukaansa myös tuntemattomille esittäytyessä.
– Esimerkiksi eräänä kesäisenä iltapäivänä jonotimme Suomenlinnassa pääsyä lautalle, kun eräs nuorehko mies, joka ilmiselvästi ei minua tunnistanut, kysyi koirani nimeä. Kun olin sen kertonut, ryhtyi nuorukainen heti ääneen pohtimaan, olinko mahdollisesti antanut nimen hifk:n jääkiekkopelaajan Lennart »Lennu» Petrellin mukaan. Tämä oli virkistävää vaihtelua.
Haukio kirjoittaa, miten ”yleensä kohtaamiset ihmisten kanssa ovat harmittomia silloinkin, kun ei itse haluaisi tulla tunnistetuksi vaan ainoastaan toivoisi hetken rauhaa hektisen elämänarjen keskelle. Paremminkin ongelmana on kokonaisvaltaisemmin se, kun väsyy tulemaan lähes kaikissa elämän eri yhteyksissä kohdatuksi presidentin puolisona, jolloin myös tietynlaisen käyttäytymisnormiston on ikään kuin oltava päällä koko ajan. En väitä olevani siviilihenkilönä toinen ihminen, mutta vie voimia joutua koko ajan ihmisten kanssa keskustellessaan kontrolloimaan sanomisiaan, kun ei voi tietää, päätyykö keskustelun sisältö esimerkiksi sosiaaliseen mediaan tai muualle julkisuuteen, jonne sitä ei ole tarkoitettu”.
– Kenties kaikkein etäimpänä presidentti-instituutiosta olemme Saulin kanssa hetkittäin olleet niinä vanhempieni kesämökillä Selkämeren kansallispuistossa vietettyinä keskikesän hetkinä, kun olemme veneellä ajaneet ulkomeren reunalle ja rantautuneet siellä kallioluodoille merellisen luonnon ääreen. Näinä harvinaisina hetkinä rajattoman aavan siintäessä edessä ja sulautuessa horisontissa suoraan kirkkaansiniseen taivaaseen uskon Saulinkin saattaneen edes hetkeksi unohtaa jatkuvan esilläolon. Koska meillä ei tämänkaltaisia hetkittäisiä luontoon karkaamisia lukuun ottamatta ole juuri mitään instituutiosta erillistä siviiliarkea, olenkin kaikkein yksityisintä elämää viimeisten yhdentoista vuoden ajan elänyt oman sisäisen maailmani parissa, omissa ajatuksissani.
Muistelmakirjan nimi Sinun tähtesi täällä tulee Mirkka Rekolan runosta Joku airut voisi sinulle sanoa. Haukio kertoi toimittamansa runoantologiansa Katso pohjoista taivasta (Otava) yhteydessä 2017, miten kyseinen runo vavahduttaa hänen sydämensä:
Joku airut voisi sinulle sanoa
ettet erehtynyt maailmasta,
maailma sinusta,
mitä eroa sillä on:
liekki
joka menee läpi
niin terävänä ettei sitä erota.
Liekinmuotoinen on tuo kuusi,
pystyynnostettu vene, kokkopuu.
Ja tulee suuri sade, kaikki peittyy.
Joku oli sinun tähtesi täällä, joku oli.
”Tuskallista on olla äiti tässä maailmassa. Hirvittäväksi on runneltu sinut, kaunis elämä.” -Katri Vala. Ajatukseni kaikkien niiden äitien ja perheiden luona, jotka tämän sodan mielettömyydessä menettävät rakkaimpansa.
— Jenni Haukio (@JenniHaukio) February 26, 2022
