Pohjois-Ranskan Loos-en-Gohellessa kohoavat valtavat kaivosjätekasat ovat vuosikymmenten aikana muuttuneet poikkeukselliseksi elinympäristöksi. Mustat kivirinteet imevät auringon lämpöä ja synnyttävät ympäristöään huomattavasti lämpimämmän ja kuivemman pienilmaston.
Kyseessä ovat entisen 11/19-hiilikaivoksen kaksoiskasat eli terrils. Niiden huiput kohoavat noin 186 metrin korkeuteen merenpinnasta ja noin 150 metriä ympäröivän tasangon yläpuolelle. Niitä pidetään Euroopan korkeimpiin kuuluvina kaivosjätekasoina. Kaivostoiminta alueella päättyi vuonna 1986.
Kasojen erikoinen luonto ei johdu pelkästään niiden korkeudesta, Europe1 kertoo.
Pääsyynä on tumma kaivoksista nostettu liuske- ja muu kiviaines. Geologista perintöä käsittelevän tutkimuksen mukaan musta kivi lämpenee auringossa nopeasti ja varastoi lämpöä erityisesti etelään suuntautuvilla rinteillä. Samalla karkea ja huokoinen maa läpäisee vettä tehokkaasti, joten olosuhteista tulee tavallista kuivemmat.
Tutkijoiden alueellisissa arvioissa kaivoskasojen pienilmaston lämpötila on voinut olla noin viisi astetta ympäröiviä oloja korkeampi. Näin keskelle Pohjois-Ranskan viileää ja kosteaa ympäristöä on syntynyt lämpöä suosiville eli termofiilisille lajeille sopivia saarekkeita.
Mustalle kivelle muutti uusi luonto
Loos-en-Gohellen rinteiden kasvillisuus muuttuu noustessa. Paikallinen matkailuorganisaatio kuvailee, kuinka metsäisempi maisema vaihtuu ylempänä mustaan liuskemaahan, jolla esiintyy erityisesti lämpöä suosivaa kasvistoa ja eläimistöä.
Ilmiö ei rajoitu yksittäisiin kasveihin. Loos-en-Gohellen kaupungin julkaisemassa lajikartoituksessa 11/19-alueelta on tunnistettu 190 kasvilajia ja 159 eläinlajia. Jälkimmäisiin kuuluu muun muassa kymmeniä lintulajeja sekä sudenkorentoja ja päiväperhosia.
Kaivoskasat ovat esimerkki siitä, miten voimakkaasti ihmisen muokkaamasta ympäristöstä voi ajan myötä muodostua kokonaan uudenlainen elinympäristö. Pohjois-Ranskan kaivosalueen jätekasojen tumman värin ja rakenteen on todettu synnyttävän olosuhteita, jotka suosivat lämpimiin ja kuiviin paikkoihin sopeutuneita lajeja.
Kaksoiskasat ovat nykyään myös osa laajempaa Nord-Pas-de-Calais’n kaivosmaisemaa, jonka UNESCO liitti maailmanperintöluetteloon vuonna 2012. Maailmanperintöalue kertoo lähes kolmen vuosisadan hiilikaivostoiminnasta ja sen jättämistä muutoksista Pohjois-Ranskan maisemaan.