Älypumppu kehitettiin Minneapolisin Medtronic-yhtiössä ja laitetta tutkitaan edelleen. Jatkossa laite voidaan saada matkimaan oikean haiman toimintaa ja pumppaamaan insuliinia jatkuvasti verenkiertoon, mutta tämä vaatii vielä lisää testaamista. Lääkäreiden mukaan se on tulevaisuudessa kuitenkin täysin realistinen tavoite.
– Tämä on ensimmäinen askel keinohaiman kehittelyssä, Richard Bergenstal ,Park Nicolletin johtava diabeteslääkäri sanoi Fox Newsille.
– Aiemmin tätä pidettiin vain unelmana, mutta nyt ensimmäinen osa on valmis ja uskon, että laite kehittyy vielä.
Bergenstal johti älypumpun tutkimuksia ja julkisti tulokset Yhdysvaltain diabetesliiton konfrensissa Chicagossa perjantaina.
Tutkimuksiin osallistui 1-tyypin, eli niin kutsutun lapsuusajan diabetesta sairastavia ihmisiä. Näissä tapauksissa keho ei tuota insuliinia, eli hormonia, joka muuttaa ruoan energiaksi. Tästä johtuvat korkeat veren sokeriarvot, jotka puolestaan voivat johtaa sydänongelmiin ja moniin muihin sairauksiin.
Yleisempään, 2-tyypin eli nk. aikuisiän diabetekseen, yhdistetään yleensä ylipaino. Myös 2-tyypin diabetesta sairastavat tarvitsevat insuliinia ja voivat niin ikään myös hyötyä laitteesta. Tällä hetkellä keinohaima on kuitenkin suunnattu pääasiallisesti 1-tyypin diabetesta sairastaville, joiden täytyy saada insuliinia päivittäin useita kertoja. Usein insuliinin pistäminen tapahtuu noin kännykän kokoisella pumpulla, josta kulkee letku ihon alle.
Yleisesti käytettävän insuliinipumpun käyttöä hankaloittaa se, että diabeetikon on valvottava insuliinin määrää usein. Laite antaa tasaisen määrän insuliinia, joten esimerkiksi ruokailuiden yhteydessä insuliinia tarvitaan joskus lisäannos, jotteivät veren sokeriarvot kohoaisi liikaa.
Insuliinipumpuissa on riskinä esimerkiksi se, että potilaan veressä saattaa yöaikaan olla liikaa insuliinia, kun veriarvot luonnollisesti putoavat. Tästä johtuen diabeetikot voivat esimerkiksi vaipua koomaan.
Tutkimukseen osallistui 1-tyypin 247 diabeetikkoa, joista jokaiselle annettiin verensokerin määrää mittaavat sensorit. Puolella tutkimukseen osallistuneista oli käytössään normaali insuliinipumppu ja toisella puolikkaalla pumppu, joka lakkasi toimittamasta insuliinia kahdeksi tunniksi, mikäli veren sokeriarvot tippuivat tietyn kynnysarvon alle.
Kolmen kuukauden testijakson aikana liian alhaisia sokeriarvoja saatiin vähennettyä yksi kolmannes niiltä, joilla oli käytössään itsestään sammuva pumppu. Tärkeänä huomiona nostettiin esiin, että näille henkilöille ei sattunut jyrkkiä verensokerin romahduksia, jotka yleensä vaativat sairaalahoitoa tai vähintään toisen ihmisen apua. Vastaavia tilanteita sattui neljälle koehenkilölle niistä, jotka kontrolloivat sokeriarvojaan itse.