Internointi kesti syksystä 1944 maaliskuuhun 1946 ja osalla vielä pidempään. Internoituna oli 470 henkilöä, jotka sijoitettiin pääasiassa internointileireille. Lisäksi he menettivät omaisuutensa Neuvostoliitolle.
Esityksen mukaan korvaus voitaisiin myöntää hakemuksesta niille, jotka olivat internointinsa alkaessa alle 18-vuotiaita. Keskeinen ryhmä korvauksensaajia muodostuisi suomalaisten tai suomalaistaustaisten äitien lapsista, jotka silloisen lainsäädännön mukaisesti olivat isänsä kansalaisuuden perusteella pelkästään Saksan tai Unkarin kansalaisia.
Korvaukseen olisivat oikeutettuja myös ne internoidut, joilla oli tai oli ollut Suomen kansalaisuus ennen syyskuun 19. päivää 1944. He olivat naisia, jotka olivat avioituneet saksalaisen tai unkarilaisen miehen kanssa.
Lisäksi korvaukseen oikeutettuja olisivat myös näiden naisten 18 vuotta täyttäneet internoidut lapset, jotka olivat käytännössä enintään noin 25-vuotiaita.
Korvauksen suuruus on 3 000 euroa. Niissä poikkeustapauksissa, joissa internointi kesti alle kuukauden, korvaus on 1 500 euroa. Jos internointi on kestänyt alle kolme vuorokautta, oikeutta korvaukseen ei olisi.
Korvaukseen oikeutettuja arvioidaan olevan 60-100.