Kansanedustaja ja sotatieteiden tohtori Jarno Limnéll (kok.) käsittelee Uuden Suomen blogitekstissään Venäjän varjolaivastoa.
Limnell pitää varjolaivastoa osana Venäjän valtion strategista toimintaa.
– Näennäisesti siviilialuksia, käytännössä meren vihreitä miehiä. Nämä vanhat, vakuuttamattomat tankkerit kiertävät pakotteita, rahoittavat sotaa ja luovat jännitteitä alueella, jota Eurooppa ei voi enää pitää vain logistisena käytävänä – vaan geopoliittisena painopisteenä.
Turvallisuuspoliittisesti varjolaivasto on kansanedustajan mukaan selkeä harmaan alueen uhka. Venäjä on hänestä osoittanut valmiutta suojella näitä aluksiaan sotilaallisesti. Itämeren Nato-maiden valvontatoimet ovat johtaneet selkkauksiin, joissa venäläiset sota-alukset ja hävittäjät ovat reagoineet uhkaavasti.
– Tilanne muistuttaa entistä enemmän merenalaisista hermosoluista koostuvaa shakkilautaa. Jokainen liike mitataan ja jokainen läheltä piti -tilanne kasvattaa riskiä väärinymmärryksille.
Samalla tiedustelutoiminta, kaapeleiden seuraaminen ja satelliittipaikannuksen häirintä lisääntyvät kansanedustajan mukaan juuri siellä, missä varjolaivasto operoi.
– Näiden alusten mukana kulkee myös piilotettua teknologiaa ja potentiaalia sabotaasiin.
Limnell huomauttaa, että varjolaivasto ei ole vain taloudellinen tai logistinen ilmiö, vaan se on hybridivaikuttamisen väline, ja osa strategiaa, jonka ytimessä on epävarmuuden kylväminen, vastuun häivyttäminen ja lännen hajottaminen.
– Kun tunnukseton laiva aiheuttaa kaapeli- tai putkivaurion, onko kyse onnettomuudesta vai operaatiosta? Kun alus ilmaantuu kriittisen infrastruktuurin läheisyyteen, onko kyse reitistä vai valvonnasta?
Limnell uskoo Venäjän viihtyvän tässä hämärässä.
– Varjolaivasto toimii naamion takaa, mutta sen vaikutus näkyy suoraan: se pakottaa Nato-maat lisäämään merivalvontaa, resurssien kohdentamista ja poliittista koordinaatiota. Tämä sitoo kapasiteettia ja kasvattaa alueellista painetta.
Kansanedustaja näkee varjolaivaston osana uutta sodankäynnin rakennetta.
– Se ei marssi rivissä, vaan häivyttää rajan siviilin ja sotilaallisen, laillisen ja laittoman, näkyvän ja näkymättömän välillä. Ja juuri siksi siihen on suhtauduttava strategisena ilmiönä – ei vain öljybisneksenä, vaan osana Venäjän uutta tapaa haastaa länttä merellä.
