Eduskunta aloittaa esityksen käsittelyn tänään lähetekeskustelulla. Hankintalakiuudistuksella pannaan täytäntöön EU:n uudet hankintadirektiivit, joiden yhtenä tärkeänä tavoitteena on huomioida ympäristö- ja sosiaalinen vastuu kaikissa julkisissa hankinnoissa. Tavoitteena on, että uusi hankintalainsäädäntö olisi voimassa tämän vuoden loppupuolella.
Suomen Unicefin, Plan International Suomen, Pelastakaa Lasten, Finnwatchin, Suomen World Visionin ja kehitysyhteistyön kattojärjestön Kepan mukaan lakiehdotukseen on kuitenkin jäänyt aukkoja, jotka mahdollistavat edelleen hankintojen tekemisen vain halvimman hinnan perusteella – hankintayksiköitä ei edellytetä selvittämään ostettavien tuotteiden alkuperää ja vastuullisuutta.
– Ihmisoikeuskysymysten sivuuttaminen hankintamenettelyissä haittaa suomalaisen työn kilpailukykyä ja on vastoin Suomen kansainvälisiä sitoumuksia, sanoo Finnwatchin tutkija ja lakimies Henri Telkki.
Valtiolla ja kunnilla mahdollisuus suojella ihmisoikeuksia
Julkisia hankintoja tehdään vuosittain yli 30 miljardin euron arvosta Suomessa. Määrä on ollut vuodesta riippuen jopa lähes viidennes Suomen BKT:sta.
Selvitysten mukaan Suomessa ei kuitenkaan aseteta hankinnoille riittäviä sosiaalisia vastuullisuuskriteereitä. Kun hankinnoissa keskitytään pelkkään hintaan ja teknisiin laatuominaisuuksiin, kilpailutukset voittavat usein heikoissa työoloissa esimerkiksi Aasiassa valmistetut tuotteet.
– Valtion ja kuntien hankintayksiköillä on suurostajina tuhannen taalan paikka tukea suomalaisen työn kilpailukykyä ja varmistaa etteivät muiden maiden lapset valmista meidän lastemme päiväkodeissa ja sairaaloissa käyttämiä tavaroita, toteaa Suomen Unicefin yritysvastuuasiantuntija Irene Leino.
Tämän vuoksi järjestöt vaativat, että hankintalakiin kirjataan selkeät velvoitteet huomioida sosiaalinen vastuullisuus ja ihmisoikeudet.
Järjestöt ehdottavat käsitteillä olevaan lakiehdotukseen seuraavia muutoksia. Ensiksikin niiden mielestä lakiehdotusta on muutettava siten, että hankintaviranomaiset eivät saa käyttää hintaa tai kustannuksia hankintasopimuksen ainoana tekoperusteena.
Toiseksi sosiaalisten vähimmäisvaatimusten ei tulisi olla ainoastaan ”suosituksenluontoisia” eikä harkinnanvaraisia poissulkemisperusteita. Hankintalain sosiaalisia kriteerejä ei järjestöjen mielestä pidä rajata myöskään koskemaan vain Suomessa suoritettavaa työtä.
Kolmanneksi järjestöt pitävät säännöstä neuvonnasta välttämättömänä. Lain hyväksymisen yhteydessä tulisi tehdä päätös riittävän tuen varmistamisesta sosiaalisten kriteerien huomioinnille hankinnoissa.
Lue myös: Norminpurkua? – KL: Tulossa kymmenien tuhansien rikosrekisteriotteiden rumba