Japanin ilmavoimat on julkistanut Kawasaki C-2-kuljetuskoneesta muokatun elektronisen sodankäynnin EC-2 SOJ -koneen, joka ei enää ole konsepti, vaan lentävä kyky. Japani on edistynyt kokeellisista elektronisen sodankäynnin kehittelyistä operatiiviseen etähäirintäarkkitehtuuriin, jonka tarkoitus on suojata arvokkaita lentäviä kykyjä operaatioissa, joissa pitää toimia edistyksellisen vastustajan suojaamassa ilmatilassa.
Julkistuksella on strategista painoarvoa, koska EC-2 SOJ:lla ei pelkästään korvata 1960-luvulta asti käytössä olleita elektronisen sodankäynnin NAMC YS11 -koneita, vaan ne ovat osa Japanin lentävää, elektronista hyökkäyskykyä, joilla varmistetaan hävittäjä-, valvonta- ja rynnäköintiosastojen selviytyminen ympäristöissä, joissa tutkaverkot, ohjusten ohjausjärjestelmät ja datalinkit ovat raskaasti suojattuja. Koneen häirintäkyky ulottuu kauemmas kuin potentiaalisten vastustajien nykyaikaisen, integroidun ilmatorjuntaverkon ulottuma indopasifisella alueella.
Edellisen sukupolven elektronisen sodankäynnin koneiden pitää päästä lähelle uhkaa, mutta EC-2 SOJ on suunniteltu sekoittamaan vihamieliset tutkasensorit, viestintäjärjestelmät, ohjusten ohjauskanavat ja taktiset datalinkit pysytellen turvallisella etäisyydellä vastustajan ilmatorjunnasta. Nykyään tällaisen kyvyn katsotaan olevan ratkaiseva tekijä tehtävien onnistumiseksi.
Koneesta julkaistujen kuvien perusteella EC-2:een on tehty merkittäviä ulkoisia muutoksia C-2-kuljetuskoneeseen verrattuna. Nokassa on suuri tutkakupu ja rungossa useita ulokkeita antenneille, elektronisille valvontajärjestelmille ja suurienergisille häirintälähettimille. Niiden perusteella on oletettavaa, että koneen laitteistot pystyvät toimimaan samanaikaisesti monilla radiotaajuusalueilla.
Kuljetuskoneeseen sijoitettuna on enemmän tilaa niin miehistölle kuin laitteillekin verrattuna hävittäjään tai liikelentokoneeseen. Lisäksi suuret moottorit pystyvät tuottamaan paljon sähköenergiaa. C-2:lla on myös pitkä lentoaika yhdellä tankkauksella. Nämä kaikki ovat olennaisia tekijöitä elektronisen hyökkäyksen tehtävissä, joissa täytyy tuottaa pitkäaikaista ja voimakasta häirintää vastustajan sensorien lamauttamiseksi.
Koska Japani valitsi järjestelmän lavetiksi kotimaisen konetyypin, se voi itsenäisesti määritellä koneeseen integroitavat kyvyt, päivitykset ja tehtäväjärjestelmän arkkitehtuurin.