Konservatiivinen kirjailija, lakimies ja tv-kasvo Ann Coulter on MM-kisojen kunniaksi kirjoittanut railakkaan kolumnin ”Amerikan kansallinen suosikkihuvi: jalkapallon vihaaminen”. Se on otsikoitu myös muodossa ”Lisääntyvä kiinnostus jalkapalloon vain osoitus kansakunnan moraalisesta rappiosta”.
Amerikkalaisen jalkapallon superfani Coulterin kirjoitus on levinnyt myös suomalaisessa sosiaalisessa mediassa.
USA Todayssa hän katsoo, että jalkapallo tuhoaa Amerikan.
Ann Coulter kirjoittaa pysyneensä jalkapallosta erossa vuosikymmenen – ”tai keskimääräisen pelin keston ajan” – ollakseen loukkaamatta ketään, mutta nyt hän ei enää pysty.
Hän tyrmää lajin muun muassa seuraavilla argumenteilla:
* Yksilösaavutukset eivät jalkapallossa ole iso tekijä toisin kuin todellisessa urheilussa. ”Syytellään, eikä kukaan tee maaleja kuitenkaan. Ei ole sankareita, ei häviäjiä, ei vastuullisuutta, eikä yhdenkään lapsen herkkää itsetuntoa kolhita. On syynsä sille että ikuisesti pelkääviä äitejä kutsutaan jalkapalloäideiksi, ei amerikkalaisjalkapalloäideiksi”.
* ”Kaikki vain juoksevat ylös ja alas kenttää, ja aina joskus välillä pallo sattumalta menee sisään. Silloin meidän tulee riehaantua. Olen jo unessa”.
* ”Liberaalit äidit pitävät jalkapallosta, koska se on urheilua jossa lahjakkuus löytää niin vähän ilmaisumuotoja, että tytöt voivat pelata poikien kanssa”.
* ”Mikään muu ’urheilu’ ei pääty niin moniin maalittomiin tasapeleihin kuin jalkapallo. …Jos Michael Jackson olisi hoitanut kroonista unettomuuttaan Propofol-lääkkeen sijaan videolla Argentiina vs. Brasilia, hän olisi yhä hengissä, tosin ikävystynyt”.
* ”Urheilussa pitää olla joko henkilökohtaista nöyryyttämistä tai iso vamma jotta se on urheilua. Useimmat urheilulajit ovat sublimoitua sodankäyntiä. Kuten lady Thatcher sanoi Saksan voitettua Englannin jossain isossa jalkapallopelissä: Älkää välittäkö. Voitimme heidät kuitenkin kaksi kertaa tällä vuosisadalla heidän kansallispelissään”.
Käsiä pitää käyttää
Ann Coulterin mukaan amerikkalaisen jalkapallopelin jälkeen ambulanssit kantavat loukkaantuneita pois. Jääkiekossa on 3-4 tappelua joka ottelussa. Koripallossa ja baseballissa on jatkuva henkilökohtaisen häpeän uhka. Jalkapallopelin jälkeen jokainen pelaaja saa nauhan ja mehupakkauksen.
Hänen mukaansa ihmisen erottaa vähäisemmistä pedoista se, että meillä on vastakkaiset peukalot ja voimme kantaa asioita – ei se, että pitääkin olla käyttämättä käsiä.
* ”New York Timesin artikkelien, joissa väitetään jalkapallon ottavan tulta, ohi menevät lukumäärässä vain artikkelit, joissa teeskennellään naisten koripallon olevan lumoavaa”. Samat henkilöt jotka tyrkyttävät jalkapalloa amerikkalaisille vaativat rakastamaan HBO:n Girls-sarjaa, raideliikennettä, Beyoncea ja Hillary Clintonia.
* ”Jalkapallo on ulkomaalaista. Itse asiassa, juuri siitä syystä Times jatkuvasti tyrannisoi amerikkalaisia rakastamaan jalkapalloa”.
* ”Jalkapallo on kuten metrijärjestelmä, jota liberaalit myös ihailevat, koska se on eurooppalaista. Metrijärjestelmä luonnollisesti nousi Ranskan vallankumouksesta niiden lyhyiden taukojen aikana jolloin he eivät olleet omistautuneet joukkomurhille giljotiinilla”.
* ”Muistatteko kun media yritti puijata meille brittiläistä jalkapallotähti David Beckhamia ja hänen kameravalmista vaimoaan muutama vuosi sitten. Heidän saapumistaan Amerikkaan juhlisti 24/7-uutisseuranta. Se kesti kaksi päivää. Katsojat katosivat. Kukaan ei välittänyt”.
Ann Coulterin mukaan ”amerikkalaiset” jotka seuraavat tänään jalkapalloa ovat vain 1965 muutetun siirtolaislain seurausta.
– Lupaan teille: yksikään amerikkalainen, jonka isoisän isä syntyi täällä, ei katso jalkapalloa. Voi vain toivoa että englannin oppimisen lisäksi nämä uudet amerikkalaiset menettävät ajan kanssa jalkapallofetissinsä, Coulter päättää.