Vasemmistoliiton kansanedustajana 1991-2011 toimineen, kommunistien niin sanotun taistolaisryhmän keskeisen vaikuttajan Jaakko Laakson teos Punainen takapiru (Docendo) ilmestyy tänään.
Kirjan yhtä antia ovat Jaakko Laakson kuvailut hänen väleistään Tarja Halosen kanssa niin tämän ulkoministeri- kuin presidenttiaikoinakin.
Verkkouutiset julkaisee tässä eräitä kirjan katkelmia, joissa Jaakko Laakso kertoo yhteistyöstä. Niissä on kyse Laaksonkin taustalla sumplimasta Halosen vuoden 2000 presidenttiehdokkuudesta, sitä edeltäneestä tunnustelusta ihmisoikeuskomissaarin tehtävään, kohusta Laakson tultua valituksi eduskunnan puolustusvaliokuntaan ja Laakson vaikeuksista Euroopan neuvoston valtuuskunnassa.
”Pyysi kuiskaamaan korvaansa”
”Kävin marraskuussa 2010 tapaamassa presidentti Tarja Halosta Euroopan neuvostoon kuuluvien suomalaiskansanedustajien kanssa.
Presidentti sanoi olevansa pahoillaan siitä, että olen jättämässä kansanedustajan tehtävät. Hän kertoi muillekin kansanedustajille yrittäneensä pitää minua mukana Euroopan neuvoston hallinnossa. Kun tapaaminen oli päättymässä, Halonen pyysi minua kuiskaamaan korvaansa, mitä aion tehdä jatkossa. Kerroin sopineeni yhteistyöstä Azerbaidžanin kanssa. Aloittaisin uudet työtehtävät eduskuntavaalien (2011) jälkeen.”
Jaakko Laakso kertoo, että pian presidentin tapaamisen jälkeen supon edustaja halusi tarjota lounaan.
”Lounaskumppanini esitti minulle suoran kysymyksen. Mitä aion tehdä sen jälkeen, kun en enää ole kansanedustaja? Sanoin ymmärtäneeni hänen laitoksensa tehtävänä olevan valtakunnan korkeimman johdon informointi. Totesin kertoneeni jo tulevaisuudensuunnitelmistani presidentti Haloselle, mutta en ollut valmis avaamaan asiaa vielä muille.
Kiinnostus tulevia työtehtäviäni kohtaan kuitenkin jatkui. Vuoden 2011 alkupuolella minulle soitti kesken puolustusvaliokunnan kokousta puolustusvoimien vastavakoilussa pitkään työskennellyt eversti evp. Hän ehdotti minulle lounasta. Kyse oli jälleen siitä, mitä aion tehdä jätettyäni eduskunnan. Totesin myös hänelle, että olen kertonut tulevaisuuden suunnitelmista jo armeijan ylipäällikölle.”
Lobbausta Halosen puolesta
Ennen Suomen presidentinvaaleja 2000 Tarja Halosta yritettiin saada ihmisoikeuskomissaarin virkaan. Laakso kertoo kirjassa roolistaan.
”Kerroin tapaamisessa (Alvaro) Gil-Roblesin kanssa, että myös Suomen ulkoministeri Tarja Halonen saattaa asettua ehdokkaaksi samaan tehtävään (ihmisoikeuskomissaariksi). Olimme Halosen kanssa sopineet, että selvittäisin hänen mahdollisuuksiaan tulla valituksi merkittävään virkaan. Tiesin, että Halosella oli hyvä mahdollisuus saada taakseen vaadittava enemmistö Strasbourgin kansanedustajista.”
”Keskustelin alkuvuoden (1999) aikana kaikkien poliittisten ryhmien puheenjohtajien kanssa. Kerroin Halosen harkitsevan vakavasti ehdokkuutta ihmisoikeuskomissaarin virkaan. Kysyin myös, olisivatko he valmiit tukemaan Halosen valintaa, jos hän olisi ehdokas.”
”Olin yhteydessä presidentti Martti Ahtisaaren kansliapäällikköön Jaakko Kalelaan. Halusin tavata presidentin kertoakseni terveiset Strasbourgista, mutta myös siksi, että Suomen hallitus nimeäisi Halonen virallisesti ehdokkaaksi ihmisoikeuskomissaarin virkaan. Presidentti oli lähdössä ulkomaille, enkä voinut tavata häntä välittömästi.”
”Tapasin Halosen huhtikuun (1999) alussa. Kerroin hänelle mielipidetutkimuksesta, jota ei vielä ollut julkistettu. Se osoitti Halosen ja Ahtisaaren kannatuksen olevan nyt suurin piirtein tasoissa. Juttelimme ihmisoikeuskomissaarin tehtävästä ja mahdollisuuksista tulla valituksi virkaan, mutta ennen kaikkea tietenkin presidentinvaaleista. Kehotin Halosta uskaltautumaan haastajaksi ja ilmoittautumaan ehdokkaaksi SDP:n esivaaliin. Suomi on kuitenkin ensisijainen, ihmisoikeuskomissaarin tehtävä Strasbourgissa toissijainen. Hän sanoi vastaavansa asiaan heti, kun uusi hallitus on muodostettu. Sain sen käsityksen, että Halonen lähtee mukaan presidenttikilpaan. Halosen ehdokkuus SDP:n esivaaleissa ja mahdollisena presidenttiehdokkaana antaisi koko vasemmistolle uutta pontta.”
Supattelimme keskenämme hiljaa
”Keskustelimme (huhtikuussa 1999) Halosen kanssa myös siitä, olisiko parempi, ettei vasemmistoliitto asettaisi lainkaan omaa ehdokastaan presidentinvaaleihin. Sanoin, että ainakin vasemmistoliiton ehdokkaan asettamista pitäisi lykätä, jotta meillä olisi varmuus siitä, kenet sosiaalidemokraatit nimeävät omaksi ehdokkaakseen. ”Ei omaa ehdokasta, jos Halonen on SDP:n ehdokas. Oma ehdokas, jos sosiaalidemokraattien ehdokas on joku muu.” Sain Haloselta kuitenkin luvan ilmoittaa Strasbourgissa, että hän on kiinnostunut myös ihmisoikeuskomissaarin tehtävästä ja harkitsee viran hakemista. Hän olisi silloin Suomen hallituksen ehdokas.
Keskustelin myöhemmin myös vasemmistoliiton puheenjohtajan Suvi-Anne Siimeksen kanssa presidentinvaaleista (2000). Pyysin häntäluopumaan ainakin toistaiseksi ajatuksesta esittää omaa ehdokasta presidentinvaaleihin. Viittasin keskusteluun Halosen kanssa, vaikka en kertonutkaan keskustelun yksityiskohdista. Siimes kertoi tavanneensa Halosen ja keskustelleensa samasta asiasta. Siimes lupasi harkita ehdotustani. Sain sen käsityksen, että hän olisi valmis tukemaan Halosta ja luopumaan oman ehdokkaan asettamisesta.”
Laakso kuvailee tavanneensa ulkoministeri Halosen muutama päivä myöhemmin 3.5.1999 Puolan suurlähetystön vastaanotolla.
”Halonen pyysi minut luokseen ja meni suoraan asiaan. Tiesin hänen ilmoittautuneen SDP:n esivaaliin ja siksi ehdokkuus ihmisoikeuskomissaarin tehtävään ei enää ollut Halosen ykköstavoite. Ei ainakaan siinä aikataulussa, jota olimme aikaisemmin yhdessä kaavailleet. Halonen sanoi päättäneensä katsoa, onko hänellä mahdollisuus päästä SDP:n ehdokkaaksi. Ajallisesti presidentinvaalikampanja menisi kuitenkin pahemman kerran päällekkäin Euroopan neuvoston ihmisoikeuskomissaarin valinnan kanssa. Jos hän ei tulisi valituksi SDP:n ehdokkaaksi, hän olisi valmis ehdokkaaksi syksyn komissaarivaaliin.”
”Olimme tietenkin samaa mieltä siitä, että esivaalit ja mahdollinen ehdokkuus presidentinvaaleissa menee kaiken muun edelle. Halosen päätös oli kypsynyt SDP:n sisäisissä kädenväännöissä ja se oli samalla tosiasiallinen kuolinisku Ahtisaaren toiselle virkakaudelle, vaikka istuva presidentti pyristelikin yhä vastaan. Halonen sanoi haluavansa vielä samana iltana jatkaa keskustelua uudesta tilanteesta ja ennen kaikkea presidentinvaaleista, mutta rauhallisemmissa olosuhteissa.
Supattelimme keskenämme hiljaa ja hän ehdotti, että lähtisimme yhdessä pois vähän ennen vastaanoton päättymistä ja jatkaisimme keskustelua hänen virka-autossaan. Niin myös teimme.
Halonen kysyi, olisiko ihmisoikeuskomissaarin valinta lykättävissä presidentinvaalien jälkeiseen aikaan eli vuoteen 2000. Hän pyysi, että selvittäisin asian mahdollisimman pian. Uusin käänne SDP:n presidenttipelissä oli tullut myös hänelle yllätyksenä.”
”Presidentti vinkkasi minut luokseen”
”(Otsikko) Presidentti Halonen kertoi puolustaneensa minua
…Heti Sotamuseoon tullessani presidentti Halonen vinkkasi minut luokseen. Hän kertoi minulla olleen paljon puolestapuhujia erimaiden presidenttejä myöten, jotta olisin voinut jatkaa Euroopan neuvostossa. Presidentti kertoi puhuneensa Lipposen kanssa, mutta tämä oli vedonnut puhemiehen asemaansa. Eduskuntaryhmä päättää asiasta, ei puhemies, oli Lipponen sanonut. Minulle oli jo useampi sosiaalidemokraatti todennut Halosen tehneen valintani puolesta kaiken, minkä ihminen ja presidentti voi ylipäänsä tehdä. Presidentin johtopäätös oli, että puhemies Lipponen SDP:n puheenjohtajana kuitenkin määrää, mitä puolue ja eduskuntaryhmä tekevät. Halonen kertoi myös, että harvassa asiassa häneen on yritetty niin paljon vaikuttaa kuin ”sinun asiassasi”. Presidentti sanoi vedonneensa jopa siihen, että Laakso voitaisiin pitää poissa kotimaan asioista, jos hän jatkaisi Euroopan neuvostossa. Sekään ei ollut auttanut. ”
”…Presidentti Halonen esitti, että jatkaisimme keskustelua myöhemmin kesällä Kultarannassa. Hän kehotti soittamaan mahdollisimman pian presidentin kansliaan ja sopimaan tarkemmasta ajankohdasta.”
”Tapasin presidentti Halosen Naantalin Kultarannassa vuoden2003 heinäkuun puolivälissä. … Pysäköin Kultarannan portin ulkopuolelle, mutta vastassa ollut presidentin adjutantti opasti minut ajamaan lähemmäksi päärakennusta….Tapaaminen Halosen kanssa alkoi aiemmin sovitusti tasan kello15.00. Päivä oli helteinen ja istuimme talon vilpoisimmalle paikalle eli terassille. Mukana oli myös presidentin kansliapäällikkö Jaakko Kalela, joka teki keskustelustamme muistiinpanoja.”
”Halonen kertoi Kultarannan alueella olevan isot kasvihuoneet, jotka pitävät talon keittiön pitkään kesän jälkeenkin omavaraisena. Heti alkajaisiksi presidentti kysyi myös, haluanko lähtiessäni mukaani vihanneksia vai kukkia. Sanoin vieväni vaimolleni mielelläni kukkia, mutta itse pidän vihanneksista. Terassille tuotiin myös raparperimehua ja jääteetä.”
”Kukaan ei voinut saada samanlaista”
Presidentti oli Laakson mukaan aloittanut kysymällä, onko mitään uutta tapahtunut Euroopan neuvoston valtuuskunnan jäsenyyttäni koskevassa asiassa. Laakso kertoi SDP:n ja vasemmistoliiton johdon välisistä neuvotteluista.
”Presidentti Halonen kertoi keskustelleensa asemastani Lipposen kanssa heti eduskuntavaalien jälkeen, kun oli saanut tiedon aikeista panna minut ulos Euroopan neuvoston valtuuskunnasta. Pääministerinä vielä silloin ollut Lipponen oli sanonut, ettei hän pääministerinä voi tehdä asialle mitään. Halonen totesi, että monet olisivat valmiit maksamaan paljonkin tärkeästä paikasta, joka minulla on ollut yleiskokouksen johtoryhmän jäsenenä. Olin johtanut runsaat kymmenen vuotta yhtynyttä vasemmistoryhmää parlamentaarisessa yleiskokouksessa. Tehtävä oli tuonut mukanaan mahdollisuuden saada sekä merkittävää tietoa että myös vaikuttaa Euroopan neuvoston toimintaan sekä tietenkin neuvoston kautta eurooppalaiseen ja laajemminkin kansainväliseen politiikkaan. Halonen tiesi, ettei kukaan toinen suomalainen voi ainakaan toistaiseksi saada samanlaista asemaa kuin mitä minulla on ollut Euroopan neuvostossa.”
”Halonen mainitsi pariinkin otteeseen, että hän voi ainoastaan kysellä eri ihmisiltä, miksi näin on menetelty. Presidenttinä hän ei voisuoraan puuttua asiaan. Halonen kysyi seuraavaksi, onko minulla mahdollisuus tulla valituksi uudelleen yhtyneen vasemmistoryhmän puheenjohtajaksi, jos olen Suomen valtuuskunnan jäsen. Totesin sen olevan mahdollista. Valtuuskunnan varajäsenyyskin riittäisi puheenjohtajuuteen. Sanoin myös, että SDP:n eduskuntaryhmän uusi puheenjohtaja Jouni Backman voisi olla oikea henkilö, jonka kanssa varajäsenyydestä voisi keskustella. Presidentti kertoi naureskellen myös todenneensa, että olisi parempi pitää Laakso ulkomailla. Suomessa hän aiheuttaa paljon ongelmia, mutta ulkomailla toimii kuin hyvä sosiaalidemokraatti. Siksi myös SDP:n etu olisi, että pysyisin ulkomailla.”
Keskusteluja Kultarannassa
Jaakko Laakso kuvailee kirjassaan kertoneensa Haloselle keskusteluistaan USA:n sotilasasiamiehen kanssa.
”...sanoin Yhdysvaltain nyt painostavan Suomea osallistumaan suunnitteilla olevaan Irakin niin sanottuun rauhanturvaoperaatioon. Suomen halutaan tavalla tai toisella olevan sotilaallisesti mukana Irakin sodan ”jälkihoidossa”. Sanoin sotilasasiamiehen kysyneen hieman paheksuvasti, että eikö Suomi todellakaan aio olla mukana. Hän ei kuitenkaan suoraan kysynyt, vastustaako myös presidentti Halonen Suomen osallistumista, mutta vihjaus siihen suuntaan oli selvä.
Totesin Haloselle myös, ettei YK:n turvallisuusneuvoston hyväksymä päätöslauselma sisällä sanaakaan joukkojen lähettämisestäIrakiin. Halonen puolestaan muistutti, että Suomi sitoi oman toimintansa YK:n turvallisuusneuvoston päätöksiin jo vuoden 2002marraskuussa. ”En ole vastuussa, jos joku puhuu toisella tavalla.” ”
Laakso kertoo puhuneensa Haloselle myös tapaamisestaan Saksan puolustusministerin kanssa.
Tarja Halonen oli kysynyt, miten uusi puhemies Paavo Lipponen oli hoitanut tehtävänsä.
”Totesin Lipposella olevan missio. Hän tavoittelee nyt EU:n komission puheenjohtajuutta ja panee sen kaiken muun edelle. Kerroin Lipposen palkanneen julkisuuden varmistamiseksi lehdistöpäällikön.
Lipposen lähiaikojen matkasuunnitelma kattaa pääasiassa vain EU-maat. Ja tietysti tappio pääministeritaistossa edelleenkin kirveltää kovasti. Presidentti totesi, että yleensä komission puheenjohtajuuden kaltaisiin tehtäviin kutsu tulee ulkoapäin. Suomen hallituksen ei tarvitse tehdä oikeastaan mitään, vaan jotkut muut maat pyytävät Lipposta tehtävään. Ymmärsin Halosen tarkoittavan toteamuksellaan sitä, että Suomelle jää vain yksi vaihtoehto. Me voimme vain kannattaa Lipposta. Kerroin venäläisten kysyneen minulta, onko Lipposesta enemmän haittaa Suomessa vai ulkomailla. Halonen ei kommentoinut asiaa mitenkään.”
Kukkia ja tomaatteja
”Kerroin lähteväni vaimoni kanssa elokuun alussa Viron ulkoministerin Kristiina Ojulandin vieraaksi Saarenmaalle. …Puhuimme presidentin kanssa pitkään ja yksityiskohtaisesti myös Euroopan neuvoston ongelmista ja järjestön tulevaisuuden näköaloista, Euroopan unionin kehityksestä, Natosta ja Nato-jäsenyydestä, YK:n turvallisuusneuvoston mandaatin välttämättömyydestä osallistuttaessa kriisinhallintaoperaatioihin, jalkaväkimiinoista ja presidentin mahdollisesta vierailusta Kyproksella. Viime mainitusta olin keskustellut Kyproksen johdon kanssa. ”
”Halonen totesi keskustelussamme suoraan, että ”joku porukka oli jo sopinut Suomen Nato-jäsenyydestä”. Hän oli joutunut muistuttamaan, että ”presidenttikin on olemassa ja asioita ei ratkaista hänen ohitseen”. Kyse oli tapahtumista kevään eduskuntavaalien alla. Minulle oli aikaisemmin kerrottu Halosen jossakin jopa todenneen, että Nato-jäsenyyttä tavoitelleet ”pojat olivat unohtaneet kaksi asiaa; Suomen presidentin ja Suomen kansan”. Kultarannassa käyty keskustelu ei jättänyt epäselväksi, että ”poikiin” Halonen luki ainakin pääministeri Paavo Lipposen. Halonen viittasi samassa yhteydessä myös vihreisiin ja kansanedustaja Tuija Braxiin, jota Lipponen oli lähestynyt Nato-asiassa.
Pitkän keskustelun jälkeen presidentti Halonen esitteli minulle vielä liikemies Alfred Kordelinin rakennuttamaa mahtavaa graniittilinnaa. …Halonen totesi myös ymmärtävänsä, että vaaleissa jokainen käyttää niitä kortteja, joita käsissä kulloinkin on. Hän viittasi selkeästi tietoihin Lipposen Washingtonissa käymistä keskusteluista. ”Mutta kun alkoi liikkua huhuja, että presidentti oli Irak-vuotojen takana, niin se oli liikaa”, totesi Halonen. Hän ei kuitenkaan syyttänyt perättömistä huhuista (Anneli) Jäätteenmäkeä. Päinvastoin.
Lähtiessäni Kultarannasta sain mukaani kaksi pakettia. Toisessa oli kukkia ja toisessa perunoita, punajuuria, iso kurkku ja paljon keltaisia tomaatteja. ”
LUE MYÖS:
Jaakko Laakso arvelee: Saiko suojelupoliisi 1992 tämän KGB-dokumentin minusta? (VU 9.10.2025)