Useat tiedotusvälineet ovat julkaisseet tietoja ensi viikolla ilmestyvästä Jaakko Laakson, 77, elämäkertakirjasta Punainen takapiru (Docendo). Taistolaisvaikuttaja Laakso toimi vasemmistoliiton kansanedustajana 1991-2011.
Kirjassaan Laakso käsittelee myös puheita kommunistivaltioiden tiedusteluyhteyksistään. Hän sivuaa asiaa lähinnä käsitellessään Helsingin Sanomain 1993 kohujuttua kesäkuussa 1993.
”Valtakunnan päälehti leimasi minut isossa jutussaan Neuvostoliiton vakoojaksi, jota ei kuitenkaan ollut uskallettu syyttää ja tuomita. Nyt lehti toimi sekä syyttäjänä että tuomarina. En tietenkään silloin voinut ymmärtää, että uutisella olisi vaikutusta elämääni useanvuosikymmenen ajan”, Jaakko Laakso kirjoittaa teoksessaan.
Hän toteaa Neuvostoliiton kommunistisen puolueen Suomi-osastolla työskennelleen Vladimir Fjodorovin sanoneen, että HS:n jutulla saattoi olla ”myös läntisiä tiedustelupalveluja sivuava ulottuvuus”.
”Fjodorov ei kuitenkaan kertonut Britanniaan loikanneen entisen KGB:n arkistotyöntekijän (Vasili Mitrohinin) vieneen mukanaan paljon materiaalia, josta brittitiedustelu sittemmin työsti nimilistoja ”ystävällismielisille” tiedustelupalveluille. Suopokin oli saanut materiaalia käyttöönsä. Fjodorov viittasi mitä ilmeisimmin niin sanottuihin Mitrohinin arkistoihin. Ehkäpä (supon päällikkö Eero) Kekomäki oli saamansa materiaalin perusteella ryhtynyt toimiin minun erottamisekseni (eduskunnan) puolustusvaliokunnasta”, Laakso arvelee kirjassa.
KGB:n arkistonhoitaja Vasili Mitrohin loikkasi materiaaleineen 1992. Verkkouutisten yllä olevassa kuvassa julkaisema Mitrohinin arkistojen merkintä on tieto Jaakko Laaksosta kyseisissä arkistoissa. Tieto siitä julkaistiin 30. heinäkuuta 2014 tässä jutussa.
Kuvassa olevassa, Mitrohinin omista KGB-muistiinpanoistaan myöhemmin tekemässä viiden rivin kirjoituskonetekstissä lukee venäjäksi näin:
’Jan’ – Jaakko Laakso, nuorisoliikkeen aktivisti, elää Helsingissä. Palvelukseen vuonna 1973 luottamussuhteeseen. Työ hänen kanssaan vuoteen 1976, keskeytettiin toisen residentuuran työn vuoksi, johon Jan on liitetty.
Arkistomerkintä on siis ilmeisesti 1970-luvun lopulta tai 1980-luvun alusta.
Jaakko Laakso siteeraa Punainen takapiru -kirjassaan suojelupoliisin entistä päällikköä Seppo Tiitistä, joka totesi, että jos Laakso oli ”KGB:n agentti, niin siinä tapauksessa oli tehty merkittävä poikkeus. Vallitsevan neuvostokäytännön mukaan KGB ei saanut värvätä asemamaansa kommunisteja”.
Professori Kimmo Rentola on kuitenkin huomauttanut, että KGB:n illegaaleja hoitanut N-linja sai värvätä. Laakson diplomaattikontakti Ernst Russak oli N-linjaa. Hänet poistettiin Suomesta 1976 Olavi Pihlmanin vakoilutapauksen jälkeen.
LUE MYÖS:
Verkkouutiset Extra: KGB:n arkistojen suomalaisnimiä julki (VU 30.7.2014)
