Koronaviruksen leviäminen Italiassa tapahtui nopeasti, kun suuri tartuntojen määrä havaittiin Codognon kunnassa Lombardiassa 21. helmikuuta. Mahdollista kuitenkin on, että virus oli leviämässä jo tammikuussa. Italiassa ja ulkomailla arvioitiin, että Italia reagoi liian hitaasti ja liian rajoitetuin toimin.
– Kansalaisten reaktio epidemiaan oli aluksi sekoitus epäuskoisuutta ja pelkoa. Mutta aina viime viikonloppuun saakka baarit, puistot ja hiihtokeskukset olivat täynnä väkeä, Università degli Studi di Milanon politiikan professori Marco Cacciotto kertoo Verkkouutisille.
Hyvä uutinen hänen mukaansa on, että ns. punaisella alueella ei tiistaina ilmennyt yhtään uutta tartuntaa.
– Tämän vuoksi pohjoisen maakunnat vaativat maan kaikkien liikkeiden sulkemista poikkeuksena vain ruokakaupat ja apteekit. Tämän Italian hallitus tekikin keskiviikkona. Tämä (virus)tilanne on jo koko Euroopan ongelma, kuten kasvavat tartuntamäärät Ranskassa ja Saksassa osoittavat. Toivottavasti ne reagoivat nopeammin (kuin Italia teki), Cacciotto toteaa.
Italian korkeasta kuolleisuusluvusta – keskiviikkoon mennessä 827 menehtynyttä – professori huomauttaa, että maan väestö on hyvin ikääntynyttä.
– Lähes kaikki menehtyneet tähän asti ovat olleet yli 70-vuotiaita, mutta nuoremmat voivat toimia viruksen levittäjinä. Tämän vuoksi tarvitaan radikaaleja toimia viruksen leviämisen estämiseksi, paljolti samanlaisia kuin Kiinassa toteutettiin, Cacciotto sanoo.
Viruspotilaiden hoito alkaa vaikeutua Italiassa.
– Viime vuosina Keski- ja Etelä-Italiassa sairaaloista on vähennetty paljon potilaspaikkoja tai suljettu sairaaloita. Epidemian leviäminen näihin maakuntiin voi asettaa niiden terveydenhuollon erittäin kovaan testiin. Lombardiassa lasketaan, jos sairastuneiden määrä kasvaa nykytahtia, kymmenen päivän sisällä tehohoitopaikkoja ei enää ole, professori kertoo.
Politiikan agenda muuttuu
– Olen vakuuttunut, että kriisi muuttaa perusteellisesti poliittista agendaa ja kansalaisten prioriteetteja. Italiassa tämä lähti liikkeelle ensimmäisenä, mutta korostan uudelleen, että ongelma on Euroopan laajuinen ja tämä on Euroopan unionille viimeinen tilaisuus osoittaa olevansa voimatekijä, Cacciotto toteaa.
Hän ei usko, että tilanne Italiassa johtaisi levottomuuksiin, vaikka koronaepidemiasta kummunneet väkivaltaisuudet maan vankiloissa aiheuttivat seitsemän kuolonuhria.
– Tällä hetkellä luottamus Italian hallitukseen ei ole laskussa, joka on luonnollista kriisitilanteissa. Mahdollisesti näemme uusien poliittisten johtajien nousua niiden paikallishallinnon johtajien joukosta, jotka olivat eturintamassa kohtaamassa epidemiaa, Cacciotto arvioi.
– Kaikki riippuu siitä, kuinka kauan terveydenhuollon kriisitila kestää ja kuinka vakava se on. Liittokansleri Angela Merkel totesi, että 60-70 prosenttia saksalaisista voi saada koronaviruksen. Se on pelottava luku, hän jatkaa.
Cacciotton mukaan epidemian vaikutuksia Italian taloudelle on vaikea arvioida, mutta ne ovat valtavat niin valtiolle, yrityksille kuin suurelle joukolle kansalaisiakin.
– Italian hallitus päätti juuri 25 miljardin euron talouden avustuspaketista. Mutta olisi hulluutta, jos tämä apu lisäisi edelleen valtion velkaa. Italian hallitusta ei voi pyytää valitsemaan maan pelastamisen tai valtion maksukyvyttömyyden välillä. Toistan, tämä kriisi on perustavaa laatua oleva haaste EU:lle. Tilastot osoittavat, että Ranska, Saksa, Espanja ja muut maat näyttävät nyt olevan (koronaepidemian suhteen) samassa tilanteessa kuin Italia kymmenen päivää sitten.
Professori Cacciotton mukaan kysymys kuuluu, jätetäänkö jokainen maa kohtaamaan kriisi yksin vai onko siihen yhteinen eurooppalainen vastaus.
– Vai pitäisikö Kiinan rientää meitä avustamaan?