Verkkouutiset

Paavo Lipponen Ukko-Kolin huipulla toukokuussa 2004. Kuva: Kehtikuva

Itä-Suomen edunvalvonta takkuaa jatkuvasti

Jopa ilmastonmuutos on heitetty riitelevien maakuntien pelastusrenkaaksi.
Heikki Vento
Heikki Vento
Kirjoittaja on politiikan toimittaja.

Kuopiolaistaustainen pääministeri Paavo Lipponen (sd.) julisti reilu parikymmentä vuotta sitten, että Itä-Suomi pitää ottaa valtiovallan erityissuojelukseen. Sen jälkeen vettä on virrannut Vuoksessa.

Julkinen valta rohkaisee toistuvasti investointeihin. Kuoro unohtaa sen, että yrityksen ja sen johdon tehtävänä on tuottaa hyvinvointia omistajilleen, eikä ottaa riskiä ja ryhtyä aluepoliittiseksi toimijaksi.

Itäsuomalaisissakin on vikaa. Maakuntien edustajat ovat käsi ojossa julkisen vallan porstuassa, mutta unohtavat kotityöt.

Maakunnat kiistelevät jatkuvasti eri hankkeista. Tällä hetkellä tunteita kuumentavat rata-asiat.

Riitely ja mustasukkaisuus voivat äityä lapsellisen pikkumaiseksi.

Tunnettu esimerkki on virkojen jakaminen kahden maakuntayliopiston kesken. Virkoja oli tarjolla pariton määrä. Kun kokoomuksen ja keskustan kansanedustajat eivät päässeet yksimielisyyteen, valtiovarainministeri Iiro Viinanen (kok.) hautasi esityksen.

Mikään ei tunnu auttavan. Maakuntakeskukset voivat suhteellisen hyvin, mutta reuna-alueet näivettyvät.

Kevään eduskuntavaaleissa Kaakkois-Suomen ja Savo-Karjalan vaalipiireistä valitaan yhteensä vain 30 kansanedustajaa. Kaksi vähemmän kuin 2019. Kainuulaisia nykyisessä eduskunnassa on kolme.

Syntyvyys on hieman kohentunut ja muuttoliike ollut paikoin jopa voitollista. Se ei riitä, koska ihmisiä kuolee ja muuttaa pois.

Etelä-Karjala, Etelä- ja Pohjois-Savo, Kainuu ja Pohjois-Karjala eivät ole kansantalouden moottoreita. Niiden suhteellinen osuus kansantuotteesta on kaikkein alhaisin.

Tuoreimmat verotiedot kertovat saman tarinan. Verotettavista tuloista uusmaalaiset tienasivat viime vuonna 57 prosenttia, vaikka alueella asuu vajaa kolmannes väestöstä. Kainuun osuus väestöstä on reilu prosentti, mutta verotettavista tuloista alle puoli prosenttia.

Lipposen julistuksen jälkeen Itä-Suomen puolesta on järjestäydytty ja järjestetty tilaisuuksia. Tuorein oli marraskuun alussa Kuopiossa pidetty Itä-Suomi­-foorumi.

Puhujalistalla oli tunnettuja päättäjiä: valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk.), puolustusvoimain komentaja Timo Kivinen, pääjohtaja Timo Helander, toimitusjohtaja Paula Lehtomäki.

Ilmeisesti mitään suuria oivalluksia ei tullut. Erään osallistujan mukaan ”se oli tyypillinen vanhan ajan seminaari”.

Sellaisessa seminaarissa päättäjät pitävät puheensa, joiden jälkeen on lyhyt keskustelu, sosiaalinen seurustelutilaisuus ja paluu Helsinkiin.

Kuopion kaupungin verkkosivuilta pitäisi löytyä seminaarin pääanti. Kaupunginhallituksen puheenjohtajan Aleksi Eskelisen sanoma on tuttu: ”Mihin suuntaan Itä-Suomi kehittyy, se on kiinni tahtotilasta.”

Eskelistä säesti Keskon pääjohtaja Helander: ” Kaikki asiat ovat omissa käsissämme.”

Tahdosta se on aina ollut kiinni. Tahtoa ei ole itäsuomalaisten mielestä ollut riittävästi.

Kuopion seminaari ja sen viesti olivat tukevasti savolaispainotteisia, vaikka puhujapöntössä kävivät Lappeenrannassa syntynyt Kivinen ja Kuhmosta maailmalle lähtenyt Lehtomäki.

Ideat ovat vähissä. Savon Sanomien mukaan valtiovarainministeri Annika Saarikko haki lohtua erikoisesta suunnasta. Ministeri jätti teollisuuden vähemmälle ja etsi pelastusta ilmastonmuutoksesta.

”Itäinen Suomi on erittäin potentiaalinen matkailun kohde, kun ilmasto lämpenee. Jos johonkin satsaisin suuresti itäisessä Suomessa, se on erityisesti matkailun mahdollisuudet.”

Kolille, eipäs kun Tahkolle.

Valtio ei voi suojella, jos suojelun kohteet tappelevat keskenään.

Uusimmat

Suosittelemme

MAINOS