Islanti on ainut Naton jäsenmaa, jolla ei ole omaa pysyvää armeijaa. Nyt maa joutuu miettimään omia liittolaisuuksiaan ja puolustustaan uusiksi, arvioi The Wall Street Journalin artikkeli.
Maa on yksi Naton perustajajäseniä eikä se ole kuulunut Euroopan unioniin. Nyt se tasapainoilee Yhdysvaltain ja Euroopan ristiriitojen välillä. Vuosikymmeniä Islantilaiset elivät rauhanomaista elämää meren ja arktisen alueen eristämänä. Merkittävä sijainti tarjosi Natolle oivallisen tukikohdan kylmän sodan aikaan Neuvostoliiton merivoimien seuraamiseen.
Kylmän sodan jälkeen Islanti on halunnut pysyä merkittävänä jäsenmaana Natossa. Se on osallistunut operaatioihin muiden muassa lähettämällä lääkäreitä entisen Jugoslavian alueelle ja hoitamalla Afganistanissa lentokentän toimintaa. Näiden lisäksi artikkeli mainitsee sen sallineen lukuisat sotaharjoitukset alueellaan.
Islannin muuttunut turvallisuuspoliittinen tilanne on seurausta erityisesti kahdesta seikasta; toisaalta Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin uhittelusta Grönlannille ja toisaalta pohjoisten merireittien avautumisesta arktisten merialueiden paljastuessa jään alta. Ilmastonmuutos ja lisääntynyt sotilaallinen aktiivisuus arktisella alueella muodostavat yhdessä muuttuneen tilanteen.
Yhdysvallat pitää sekä Islantia että Grönlantia merkittävinä alueina turvallisuutensa näkökulmasta. Grönlanti sijaitsee Venäjän ydinohjusreitin varrella, ja on täten merkittävä ydintorjunnan ja vaarojen aikaisen havaitsemisen kannalta. Venäjän sukellusveneiden puolestaan täytyy kiertää Islannin rannikon lähistöltä päästäkseen lähelle Yhdysvaltoja. Tämä tekee maasta merkittävän kohteen Yhdysvaltain meripuolustukselle.
Islanti ei kuitenkaan ole yhtäläisessä vaarassa joutua Yhdysvaltain silmätikuksi kuin Grönlanti. Islannilla ei ole vastaavia mineraaleja ja luonnonvaroja. Maa on myös alusta alkaen toiminut hyvässä yhteistyössä Naton ja Yhdysvaltain puolustusoperaatioiden kanssa, artikkelissa todetaan.
Suomen ilmavoimien ensimmäinen Nato-tehtävä Islannissa päättyi alkuvuonna 2025 onnistuneesti. Siinä hyödynnettin Naton Keflavikin tukikohtaa.
Lisääntynyt sotilaallinen aktiivisuus alueella ja maailmanpolitiikan turbulenssi ovat kuitenkin saaneet sen kansalaiset pohtimaan uusia liittolaisuuksia. Maan pääministeri Kristrun Frostadottir aikoo järjestää EU-jäsenyydestä kansanäänestyksen vuonna 2027. Aikaisemmat jäsenneuvottelut keskeytyivät eurokriisin aikaan.
Euroopan unionin jäsenyys voi artikkelin mukaan tuntua monesta islantilaisesta nyt houkuttavalta, kun Yhdysvaltain kauppasodan taloudelliset vaikutuksen alkavat näkymään.
Vaikka Islannilla ei ole pysyvää armeijaa, se ylläpitää edelleen rauhanturvajoukkoa, ilmapuolustusta, laajaa rannikkovartiostoa, poliisioperaatiota ja taktisia poliisivoimia.
– Islannissa ei koskaan ole ollut julkista tukea pysyville asevoimille, enkä usko että sellaista on nähtävissä lähitulevaisuudessa. Se ei tarkoita ettei meillä voi olla aktiivista puolustusta tai ettemme olisi aktiivisia liittolaisia tai että puolustus ei olisi meille tärkeää, Frostadottir toteaa.
