Verkkouutiset tapasi Auli Hännisen marraskuussa, kun hän vielä oli Perheyritysten liiton toimitusjohtaja.
Toimit neljä vuotta Perheyritysten liitossa, ja kolmasosa ajasta kului koronan parissa. Miten yritykset ovat kestäneet ajan?
– Ensin tuli jonkinlainen paniikki, jos se nyt on oikea sana. Nopeasti omistajat ottivat kuitenkin vahvempaa roolia, ja lyhyessä ajassa yrityksissä käytiin läpi, pitääkö esimerkiksi strategiaa muuttaa tai reagoida toimintaan lyhyellä tähtäimellä. Ketteryys on se, mikä on näkynyt.
Perheyritykset luottavat heikosti maan hallitukseen, ja ne ovat jopa arvioineet, että hallitus on vihamielinen niitä kohtaan. Onnistuiko valtio tukemaan yrityksiä koronan aikaan?
– Kovataseiset perheyritykset, joita usein syytetään siitä, että niillä on liiankin kova omavaraisuusaste, voivat olla tukiviidakossa väliinputoajia. Toki on pitänyt ja pitää tukea niitä yrityksiä, jotka sitä tarvitsevat, mutta kun jossain vaiheessa kysytään maksumiehiä, perheyrityksillä on perustellusti pelkoa. Hallitusohjelmaan on kirjattu, ettei yrittämisen verotusta kiristetä tällä kaudella, mutta silti vasemmiston suunnasta väläytellään osinkoveron kiristyksiä. Väkisinkin tulee tunne, ettei yritysten merkitystä yhteiskunnalle ymmärretä.
Luottamus hallitukseen on Perheyritysten liiton kyselyn mukaan noussut hiukan, mutta eihän se korkealla tasolla ole. Korona on yksi syy, mutta on muitakin. Tällä hallituskokoonpanolla ohjelma on kelvollinen. Yleensähän vasemmistopuolueilla on enemmän halua kiristää verotusta kuin oikeistopuolueilla.
On todella ikävää, jos pelon tai vihamielisyyden tunne nousee. Perheyritysten näkökulmasta on tärkeintä, että verotus ja muu toimintaympäristö ovat ennustettavia.
Tapasit pääministeri Sanna Marinin alkuvuodesta 2021. Millainen tapaaminen oli?
– Se oli hyvä. Minun käsityksekseni tuli, että Marin ymmärtää yritysten merkityksen. Jo se, että hän tapasi meidät, on yksi osoitus siitä. Toisen osapuolen näkemyksien kuuleminen ja itselle merkittävien teemojen esille tuominen on tärkeää. Keskustelimme yritysten tukemisesta koronakriisissä. Mielestäni tukipaketit etenivät ja niitä on koko ajan viilattu paremmin toimiviksi. Keskustelimme myös perheyrityksille tärkeistä tavoitteista, kuten verotuksesta.
[rev_slider slidertitle=”auli-hanninen-02″ alias=”auli-hanninen-02″]
On jännittävää seurata keskustelua, että valtio kompensoi kunnille koronamenot. Todellisuudessa veronmaksaja kompensoi, Auli Hänninen sanoo.
Yrittäjistä 25 prosenttia lopettaa yrityksensä siirtyessään eläkkeelle. Miksi?
– Se on hirveä luku. Yksi iso syy on se, ettei löydy sopivaa jatkajaa. Lopettaminen voi liittyä myös omistajanvaihdoksen rahoittamiseen. Joskus yritys joudutaan myymään ulkomaille vain verotuksen takia. Aina perhe ei ole paras omistaja, mutta jos verotus on syy, ettei voi siirtää seuraavalla sukupolvelle, ollaan väärällä tiellä. Toki on normaalia, että yrityksiä kuolee ja uusia syntyy.
Työllistävien yritysten määrä on haaste. Tarvitsemme niitä enemmän, mutta suunta on päinvastainen. Start up -menestykset ovat hienoja tarinoita, mutta meidän pitäisi osata iloita myös olemassa olevien yritysten kasvusta.
Vaikuttaako verotus tosiaan näin paljon?
– Ajatellaan sukupolvenvaihdosta tekevää yrittäjää, jolla on kolme lasta, ja jotka perivät yrityksen tasaosuuksin ja pääsevät sen hallintoon mukaan. He saavat sukupolvenvaihdoshuojennuksen, jolloin yrityksen arvo määritellään matalammaksi kuin ilman huojennusta. Veroprosentti on matalampi ja maksuaikaa kymmenen vuotta.
Sitten ajatellaan sukuyritystä, jonka liikevaihto 300 miljoonaa euroa vuodessa, jossa perijöitä on vaikkapa 15. Kenellekään ei voida luovuttaa vähintään 10 prosentin osuutta, jota huojennus edellyttää. Yrityksen arvona on käypä arvo, veroprosentti on korkea ja maksuaikaa vain vuosi. Tilanne on toivoton.
Miten korjaisit tilannetta?
– Helpottamalla perheyritysten omistajanvaihdoksia. Liiton kanta on, että perintö- ja lahjaverosta pitää luopua. Tilalle tulee luovutusvoittovero, joka maksetaan vasta, jos yritys myydään. Haasteena on, että perintöverokertymä on 900 miljoonaa euroa, joka ainakin joidenkin vuosien ajaksi pienenee. Voidaan myös luopua toisesta veroluokasta, jolloin helpotetaan niitä perimystilanteita, joissa ei ole rintaperillisiä, vaan esimerkiksi veljen lapsia jatkamassa yrityksen. Perintöveron maksuaikataulua voisi myös pidentää. Kaiken kaikkiaan yrityksen sukupolvenvaihdoksen verotus on iso asia.
Miksi Yleinen työttömyyskassa eli Loimaan kassa ei sijaitse Helsingissä?
– YTK on perustettu Loimaalle, siitä epävirallinen nimikin. Loistava henkilökuntamme on myös pysyvää, mikä on hyvä, koska tämä on ala, joka pitää opettaa kädestä pitäen. Palvelu tapahtuu sähköisesti ja puhelimessa, joten ei ole syytä sijaita Helsingissä.
Miksi halusit palata vanhaan työpaikkaasi?
– En ajattele, että palaan vanhaan. Neljän vuoden takaista YTK:ta ei enää ole, niin paljon on muuttunut. Haluan uudelleen YTK:lle, koska haluan osallistua ansioturvakeskusteluun ja vaikuttaa siihen, että YTK on tulevaisuudessakin ansioturvan toimeenpanija.
Korona-aika toi keskusteluihin yleisen ansioturvan, joka tarkoittaisi suuria muutoksia lainsäädäntöön. Samaan aikaan meillä kuitenkin on jo mahdollisuus yleiseen ansioturvaan: liittyy vain YTK:hon. Mutta onpa järjestelmä mikä tahansa, YTK:n pitää olla yksi toimeenpanija. Kannatan sitä, että on yksityisiä toimeenpanijoita. Julkinen ei ole aina paras ja tehokkain toimeenpanija.
Ansioturvan toimeenpanemisessa tärkein asia on, että ihminen saa käyttää kaiken panoksensa työn hakemiseen ja että päivärahan maksun odotusajat olisivat mahdollisimman lyhyet. Olemme olleet muita tehokkaampi, jos mitataan sitä, paljonko maksaa yhden ansiopäivärahan maksaminen. Meillä on vähemmän hallintokuluja, kun puhutaan hallintokuluista ilman työttömyysmenoja, jotka riippuvat kassan jäsenten työttömyysasteesta, eivät kassan tehokkuudesta. En voi liikaa korostaa meidän henkilöstömme merkitystä.
Miten korjaisit kannustinloukkuja?
– Niistä pitää päästä eroon. Työnteon täytyy olla aina kannattavaa. Taloudellisten loukkujen lisäksi on myös byrokratialoukkuja: jos esimerkiksi ottaa kolmen päivän työn vastaan ja joutuu sen jälkeen odottamaan ansiopäivärahaa kuukauden, koko talous menee sekaisin. Ei siis kannata ottaa vastaan kolmen päivän työtä.
Onhan byrokratiaa parannettukin esimerkiksi sovitellussa päivärahassa. Jos on töissä vaikka marraskuussa ja saa palkan joulukuussa, emme aikaisemmin voineet maksaa päivärahaa marraskuulta kuin vasta sen jälkeen palkka oli joulukuussa maksettu. Nykyisin sekä marras- että joulukuun palkat saadaan käsiteltyä joutuisasti.
Vastaavia muutoksia pitää tehdä enemmän. Jos tulorekisteriä saataisiin hyödynnettyä kunnolla päivärahan maksamisessa, tilanne helpottuisi. Nyt emme pysty hyödyntämään palkkatietoja kunnolla.
Lannistaako työttömyysturva ihmisiä?
– En siihen isossa kuvassa usko. Olemme kaikki yksilöitä. Ei ole olemassa yhtä yhtenäistä työttömien joukkoa, mutta järjestelmässä on ongelmia. Jos työpaikka menee esimerkiksi alta Raahessa, jossa on talo, puolison työ ja lasten koulut, ja uusi työpaikka löytyy Itä-Suomesta, on iso kynnys muuttaa työn perässä Itä-Suomeen.
Yksikantainen moralisointi ja että etsitään syyllisiä työttömistä – en usko siihen. Meidän pitää kehittää järjestelmää. Sitä ei ratkaista vain ansioturvan sisällä, vaan se koskee koko sosiaaliturvaa. Voisi esimerkiksi ajatella, ettei olisi varainsiirtoveroa tällaisissa tapauksissa, jotta asunnon vaihtaminen helpottuisi.
Ay-liitot ovat huolissaan siitä, etteivät nuoret enää liity jäseniksi. Koskeeko huoli Loimaan kassaa?
– Jaan huolen ja toivon, että nuoret ymmärtäisivät, että työttömyyskassaan kannattaa liittyä, ja että sinne pitää liittyä, jos haluaa ansioturvaa.
Milloin Loimaan kassaan voivat liittyä yritykset?
– Yrittäjien ja työntekijöiden kassat voitaisiin mielestäni yhdistää. Silloin ei tarvitsisi vaihtaa kassaa, kun on välillä palkansaaja ja välillä yrittäjä. Maailma on muuttunut, ja nykyään tehdään molempia joustavammin kuin aikaisemmin. Tämä edellyttää lakien muuttamista, kassa ei voi tehdä sitä omilla päätöksillään.
[rev_slider slidertitle=”auli-hanninen-03″ alias=”auli-hanninen-03″]
Järjestelmä pitää tehdä sellaiseksi, että meillä on tuki ja turva siihen hetkeen kun jää työttömäksi, mutta koko ajan niin, että työnteko on kannattavampaa. Ratkaiseminen ei ole helppoa, mutta ratkaisuja tarvitaan, Auli Hänninen muistuttaa.
Oletko sielultasi juristi?
– On minussa varmaankin juristimaisia piirteitä. Pidän kokonaisuuksista ja siitä mistä osista se muodostuu. En pidä itseäni juristina siinä mielessä, että jos tarvitaan juristin neuvoja, ei kannata kääntyä puoleeni (nauraa).
Mistä innostut?
– Ei varmaan ole monen ihmisen innostuksen aihe, mutta innostun kuntapolitiikasta, joka on varmaan yksi harrastuksistani. Olen Liedossa kokoomuksen ryhmän varajäsen ja lisäksi sote-lautakunnan puheenjohtaja ja elinkeinotoimikunnan puheenjohtaja. Eduskuntavaaleissa en ole ollut ehdolla. Vaalit ovat kompastuskivi, en osaa käydä niitä.
Miksi sitten olet asettunut kokoomuksen ehdokkaaksi aluevaaleissa?
– Arkailin mukaan lähtemistä, koska vaalien käyminen on vaikeaa, mutta itse asia kiinnostaa. Lisäksi minulle on luvattu Liedon Kokoomuksesta, että näitä vaaleja ei tarvitse tehdä yksin (nauraa taas). Kuntavaalithan tehdään pitkälle yksin.
Miten alkaa aluevaltuustojen työ?
– En tiedä onko kellään siitä ihan selvää kuvaa, mutta hallintomallin rakentamisesta se lähtee. Hyvinvointialueen hallintosääntö tulee olemaan tärkeä dokumentti. Sen jälkeen rakennetaan organisaatio, valitaan virkamiehiä.
Hyvinvointialueilla on julmettu määrä sopimuksia, jotka siirtyvät uudelle organisaatiolle, ja kymmeniä ict-järjestelmiä, joista pitää valita ja joita pitää yhdistää. En ymmärrä, miten kaikki voi olla valmiina 2023.
Sotepalvelut koskevat jokaista. Miten tuotetaan toimivat palvelut yhä vanhenevalle väestölle niin, että veroprosentti ei ole sata?
– Meidän pitää varmistaa, että yksityinen sektori otetaan mukaan. Julkinen sektori ei selviä yksin. Ideologia pitäisikin unohtaa ja rakentaa palvelut julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöllä.