Iranin käynnissä oleva kansannousu herättää kysymyksiä maan tulevaisuudesta. Islamilaisen tasavallan hallinto taistelee olemassaolostaan. Hallinnon kaatumiseen voi johtaa useampi eri skenaario, arvioi Politico.
Ensinnäkin valta voisi kaatua vallankaappaukseen, jonka toteuttaisivat hallinnossa jo tällä hetkellä toimivat ihmiset, jotka haluavat lopettaa maan taloudellisen ja poliittisen kriisin. Todennäköisin vaihtoehto tälle olisivat keskijohdon sotilas- ja turvallisuuskomentajat, jotka eivät ole päässeet täysimääräisesti hyötymään hallintoon kuulumisesta.
– He ovat nuoria eivätkä ole tehneet vielä rahaa, sanoo Afshon Ostovar, Yhdysvaltain merivoimien jatkokoulutuskeskuksen apulaisprofessori. Nämä henkilöt eivät ole korruptoituneita sisäpiiriläisiä, joilla olisi taloudellinen motiivi turvata hallinnon jatkuminen, hän lisää.
Tämä skenaario tuskin toisi nykyistä järjestelmää vapaampaa vaihtoehtoa, sillä vallankaappauksen toteuttaneet henkilöt eivät todennäköisesti luovuttaisi valtaa myöhemmin demokraattiselle hallinnolle.
Seuraavassa skenaariossa Yhdysvallat voisi teoriassa syrjäyttää maan nykyisen johtajan Ali Khamenein sekä hänen lähipiirinsä. Iranin oppositio on kuitenkin hajanainen eikä ole yhtä yhtenäistä liikettä, joka voisi ottaa vallan, mikäli hallinnon johto äkillisesti surmattaisiin, arvioi Johns Hopkinsin yliopiston Lähi-idän tutkimuksen ja kansainvälisten suhteiden professori Vali Nasr.
– Ei ole olemassa voimaa, joka kykenisi todellisuudessa ottamaan vallan haltuunsa välittömästi vallanvaihdon jälkeen, hän kommentoi Politicolle.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Iran voisi luoda sellaista liikettä, Nasr lisää. Sorrosta huolimatta iranilaiset ovat muodostamassa kansalaisyhteiskuntaa. Maalla on pitkä perustuslaillinen perinne ja historiaa vaaleista. Sillä on siis ainakin teoriassa edellytykset demokrattisten instituutioiden rakentamiseen, Nasr sanoo.
Iranin vuoden 1979 vallankumousta ennen maassa oli pitkä järjestöjen perinne ja vahvoja yhteiskunnallisia liikkeitä. Ne työskentelivät yhdessä shaahin kaatamiseksi, vaikka lopulta islamistit kaappasivatkin vallan itselleen.
Hän kuitenkin huomauttaa, että hallinto pyrkii tukahduttamaan kilpailijansa niin tehokkaasti, että se tekee hallinnon korvaamisesta liki mahdotonta. Seuraava vaihe voi olla jopa pahempi.
Sekä Ostovar että Nasr varoittavat, että vallankaappaus voisi myös johtaa vain uuteen uskonnolliseen korkeimpaan johtajaan, joka olisi Khamenein kaltainen.
Heidän mukaansa Iranilla on kuitenkin mahdollisuus siirtyä vakaaseen ja demokraattiseen järjestelmään. Esimerkiksi Puolassa 1980-luvulla laaja oppositiokoalitio kaatoi itsevaltaisen järjestelmän neuvotellun vallansiirron kautta.
Oppositio on kuitenkin hajanainen ja poliittinen murros saattaisi jopa lisätä epävakautta.
– Kadulla olevat (mielenosoittajat) kokevat tilanteen olevan ”nyt tai ei koskaan”, mutta suuri hiljainen enemmistö on huolissaan kaaoksesta ja epävarmuudesta, sanoo Sanam Vakil, Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan ohjelman johtaja Chatham House -ajatushautomosta.
