Irakilaisviranomaiset pelkäävät, että maa on hajoamistilassa, kirjoittaa The Economist. Irakin valtion tuloista öljytulot muodostavat yli 90 prosenttia ja nyt öljyn hinta on ennätysalhaalla, joten maa on konkurssin partaalla.
Puolueet eivät pääse sopimukseen uudesta pääministeristä. Terroristijärjestö Isisin vastaisessa taistelussa voimistuneet shiiamiliisijoukot eli kansan mobilisointijoukot huseeraavat vapaasti ja sekaantuvat politiikkaan. Niiden virallinen yhteenliittymä, kansan mobilisointijoukot (PMU) on hajoamistilassa. Osa haluaisi integroitua kansalliseen armeijaan, osa on siirtynyt rikollisuuteen ja osa jatkaa sotaansa amerikkalaisia vastaan Iranin tuella.
Yhdysvallat surmasi tammikuussa PMU-johtaja Abu Mahdi al-Muhandisin ja shiiamiliisien toimintaa koordinoineen iranilaiskenraali Qassem Soleimanin. Juuri Yhdysvallat ja Iran olivat Irakin pääliittolaisia Isisin-vastaisessa taistelussa, mutta nyt nekin keskittyvät tappelemaan keskenään. Itse Isiskin on jälleen järjestäytymässä ja voimistumassa.
Koronavirusta ja hallituksen kehotuksia kotonapysymisestä ei oteta tosissaan, koska virus nähdään joko sionistisena huijauksena tai pikatienä paratiisiin. Näin ollen liikenneruuhkat tukkivat edelleen kaupungien kadut ja moskeijoiden joukkorukoukset keräävät väkeä, vaikka hallitus on asettanut kokoontumisrajoituksia.
Viranomaisten mukaan noin 40 miljoonan asukkaan maassa on kirjattu vain 1232 koronatapausta ja 69 kuolemaa. On todellinen luku sitten monin- tai kymmenkertaisesti suurempi, Irakin julkinen sairaalajärjestelmä ei joka tapauksessa selviä laajasta epidemiasta.
Irakin julkinen sektori on läpeensä korruptoitunut ja pöhöttynyt vuosi vuodelta aina vain suuremmaksi. Valtion tärkein tehtävä on palkanmaksu, koska yksityisen sektorin osuus on nimellinen, erityisesti nykyisessä pandemiatilanteessa. Irakin julkiset palkkamenot ovat kymmenkertaistuneet 15 vuoden aikana.
Irakilla on 60 miljardin dollarin käteisreservit, mutta ne riittänevät vain tämän vuoden ajan. Jos seitsemän miljoonaa valtion virkamiestä ja eläkeläistä ei saa palkkojaan, ”on se Irakin loppu”, sanoo Irakin entinen turvallisuusjohtaja Muwaffaq al-Rubai The Economistille.
Jos Irakin Kurdistan ei saa rahoitustaan keskushallinnolta ja sunnit päättävät hylätä shiiajohtoiseksi katsomansa valtion, eivätkä shiiat pääse yksimielisyyteen johtajistaan, on kysymys maan hajoamisesta enää ajankohtaa vailla.