Suurimmat syypäät asiaan löytyvät laittomista työvoiman välittäjistä ja korruptoituneista viranomaisista ennen kaikkea Saudi-Arabiassa, Kuwaitissa, Qatarissa ja Arabiemiraateissa, joihin suurin osa Persianlahden yhdeksästä miljoonasta intialaisesta siirtotyöläisestä on värväytynyt. Intialaiset muodostavat Persianlahden maissa suurimman siirtotyöläisjoukon.
Rekisteröimättömät työvoiman välittäjät pitävät tuhansia intialaisia panttivankeina ja vaativat heidän perheiltään lunnaita vapauttamista vastaan. Työläisiä pidetään usein huonearestissa.
Iso osa heistä on kotoisin Intian etelän köyhästä Keralan osavaltiosta. Useimmiten he ovat ammattitaidottomia ihmisiä, joille värvääjät ovat luvanneet ison palkan ja helpon työn. Käytännössä palkat ovat olleet pieniä eikä niitä ole aina maksettu. Työntekijät ovat joutuneet tekemään 15-tuntisiakin päiviä ja monet ovat joutuneet myös henkisen ja fyysisen väkivallan uhreiksi.
Intiaan on perustettu kotitaloustöitä tekevien etuja ajava yhdistys, joka pyrkii auttamaan muun muassa kotiapulaisia. Keinoina on epäkohtien saattaminen julkisuuteen, mutta myös lunnaiden maksaminen. Kotiapulaisilta on usein otettu passitkin pois, jolloin heidän on ollut hyödytöntä karata pidätyspaikoistaan.
Monet köyhät perheet ovat kääntyneet rahanlainaajien puoleen ja ostaneet perheenjäsenensä vapaiksi. Tästä on syntynyt todennäköisesti eliniänkin kestäviä piinallisia velkakierteitä.
Tänä vuonna siirtotyöläiset ovat sukulaistensa ja työntekijöiden oikeuksia puolustavien järjestöjen avustamina’ tehneet lähes 10[nbsp]000 valitusta Intian ulkoministeriöön.
Syinä ovat olleet maksamattomat palkat, sairauslomien kieltäminen ja visakiellot kotimaassa vierailuun työsuhteen aikana. Asiaa CDS-tutkimuskeskuksessa selvitellyt Arrokiaraj Heller sanoo vielä useampien yrittäneen päästä valituksineen Intian Persianlahden maissa oleviin lähetystöihin, mitä sen enempää paikalliset kuin Intiankaan viranomaset eivät ole tehneet helpoksi.
Intian ulkoministeriö on luonut oman sähköisen työnvälitysalustan Saudi-Arabian ja pienempien alueen valtioiden työnantajille. Sinne rekisteröidyiltä on vaadittu turvallisuustakuina toimivia maksuja. Alustan suosio ei kuitenkaan ole ollut suuri koska työnantajat ovat halvempaa työvoimaa saadakseen mieluummin kääntyneet rekisteröimättömien ja laittomien välittäjien puoleen .
Äskettäin kolmen panttivankina pidetyn siirtotyöläisen sukulaiset veivät tapaukset ensimmäistä kertaa Intian korkeimpaan oikeuteen syyttäen valtion viranomaisia valvontavastuunsa laiminlyömisestä.
Tuleva korkeimman oikeuden päätös voi parhaassa tapauksessa johtaa siihen, että tunnetusti korruptoitunut Intian hallitus alkaa kovistelemaan niin ikään korruptoitunutta Saudi-Arabian ja alueen pienempien maiden hallituksia.
Intian siirtotyöläisten asioita käsittelevässä virastossa päällikkönä työskentelevän Rahul Duttin mukaan laillisia teitä siirtotyöläisiksi menneiden ongelmia on pystytty selvittämään nopeastikin. Sen sijaan laittomien välittäjien kautta töihin menneiden, ongelmiin joutuneiden ja kadonneiden intialaisten löytäminen on hänen mukaansa usein kuin neulan etsimistä heinäkasasta.
Enemmistö siirtotyöläisistä on esimerkiksi tehtaissa, siivoustöissä ja rakennusalalla matalapalkkatehtävissä työskenteleviä miehiä. Naisista enemmistö työskentelee kotiapulaisina tai sairaaloissa-